Sasha Huber: Karakia The Resetting Ceremony (2015, kesto 5:20)

Sasha Huber vaeltaa kivenveistäjä Jeff Mahuikan (Kati Mahaki, Poutini Kai Tahu) kanssa Uuden-Seelannin Eteläsaarella (Te Waipounamu) jäätiköille Kā Roimata a Hine Hukatere (Franz Josef -jäätikkö) ja Te Moeka o Tuawe (Fox-jäätikkö). Jeff Mahuika esittää karakia-seremonian jäätiköiden risteyksessä sijaitsevalla paikalla. Seremonian symoblisena tarkoituksena on mitätöidä Louis Agassiz’n mukaan nimetyn jäätikön nimi ja siihen assosioitu rasismin perintö.

Taiteilija kertoo: 

Teoksesta: “Tämä väliintulo tehtiin osana pitkäaikaista taiteellista tutkimusprojektiani, joka alkoi liityttyäni vuonna 2007 Sveitsissä kampanjaan, jonka tarkoituksena oli Louis Agassiz’n perinnön mitätöinti. Teos syntyi puolen vuoden taiteilijaresidenssin aikana Uudessa-Seelannissa 2015, jolloin tutkin Agassiz’n mukaan nimettyjä paikkoja ja Uuden-Seelannin historiaa. Tein ensimmäistä kertaa yhteistyötä Eteläsaarella asuvan alkuperäisen väestön kanssa, joiden mailta löytyy Agassiz’n mukaan nimetty vuoristo ja jäätikkö. Koska en itse ole Uudesta-Seelannista, koin tärkeäksi tehdä yhteistyötä paikallisten kanssa. Itse olin kuvatussa seremoniassa todistajan roolissa. Teosta on näytetty useilla festivaaleilla eri puolilla maailmaa ja otettiin hyvin vastaan myös Uudessa-Seelannissa.”

Opinnoista: “Yläkoulussa olin kiinnostunut historiasta ja taiteista, mutta ymmärsin myöhemmin, ettemme oikeastaan lukeneet mitään Sveitsin osallisuudesta kolonialismiin, vaikka maalla ei siirtomaita sanan perinteisessä merkityksessä ollutkaan. Sain tietää asiasta vasta paljon myöhemmin, ja siitä lähtien sillä onkin ollut tärkeä asema taiteellisessa työssäni.”

Osallisuudesta: “Työni käsittelevät usein tarvetta kuulua johonkin. Jokainen toivoo hyväksyntää ja kunnioitusta omana itsenään. Erityisesti haluan nostaa esille hiljennettyjä taustoja, jotka eivät pysy hiljaa. Minusta on tärkeää olla avoin ja kuunnella eri näkökulmia, olla empaattinen, jakaa ajatuksia ja tehdä yhteistyötä. Kukaan ei loppujen lopuksi ole täysin yksin, ja toivon mukaan kaikilla olisi hyvät tukijoukot ympärillään. Nämä ovat elintärkeitä asioita. Osallisuudesta voi keskustella monin tavoin. Minulle tehokkain tapa keskustella sekä osallisuudesta että muista aiheista on taiteen kautta. Siinä yksi taiteen vaikuttavista voimista. Sen avulla oikeastaan mikä tahansa on mahdollista, ja voi kuvitella juuri sellaisen todellisuuden ja tulevaisuuden kuin haluaa.”

Taiteilijan työstä: ”Olen huomannut, että kaikki palaset tapaavat loksahtaa paikoilleen, jos päätöksiä tehdessä seuraa vaistoaan. Sitä solmii uusia yhteyksiä ja löytää itsensä odottamattomista tilanteista. Ne tilanteet voivat olla yhtä taikaa, ja luovat uskoa ja tunteen siitä, että olen oikeilla jäljillä. Tämä ei tarkoita, etteikö matkan varrella tapahtuisi virheitäkin, mutta jos niistä ottaa oppia, vaikeatkin hetket muuttuvat arvokkaiksi kokemuksiksi. Se tosin vaatii, että joskus astuu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Kannattaa kokeilla!”

Teokseen liittyvät tehtävät: 

1. Keskustelun tueksi

Millainen tunnelma teoksessa on? Mitä teoksessa tapahtuu? Mitä teoksella halutaan mielestäsi sanoa? Miten teos liittyy osallisuuteen?

Tiedätkö mitä kolonialismilla tarkoitetaan? Näkyykö se jotenkin omassa arjessasi? Jos kolonialismi tuntuu kaukaiselta, voisiko ympäriltäsi löytyä ilmiöitä tai asioita, jotka liittyvät eri alueiden eriarvoisuuteen? Entä etnisyyteen, kansalaisuuteen tai yhteiskuntaluokkaan liittyvää eriarvoisuutta?

Voit esimerkiksi pohtia, minkälaisia tuotteita lähikaupastasi löytyy, mistä ne tulevat? Kuka ne on tehnyt? Entä voiko kuka tahansa tehdä mitä vain työtä omassa ympäristössäsi?

Taiteilija on sanonut haastattelussa, että ”ilmastonmuutos ja kolonialismi liittyvät yhteen; luonto on haluttu alistaa, mutta nyt se iskee takaisin” (IMAGE, 2020). Mitä tämä voisi tarkoittaa?

2. Interventio 

Teoksessa taiteilija vaeltaa Maori-kansaan kuuluvan kivenveistäjä Jeff Mahuikan kanssa Uudessa-Seelannissa sijaitsevalle jäätikölle. Siellä Mahuika esittää karakia-seremonian, jonka tarkoituksena on mitätöidä sveitsiläisen Louis Agassizin mukaan nimetyn jäätikön nimi, koska Agassizin toiminta oli rasistista.  

Tee itse, parin tai pienen ryhmän kanssa interventio, eli jonkinlainen teko, jolla reagoit omaan ympäristöösi. Onko jokin omassa ympäristössäsi eriarvoistavaa? Entä onko jokin erityisen hyvin? Mitä haluaisit nostaa esiin tai kommentoida? Kommenttisi voi olla esimerkiksi kyseenalaistava, uudelleen tulkitseva, kunnioittava tai kannustava. Interventio voi olla vaikkapa pysähtyminen paikassa, laulun tai runon esittäminen, uuden nimen ehdottaminen paikalle. Se voi olla myös hiljaista puhetta tai paikan kuuntelua. Haluatko kritisoida julkiseen tilaan valittuja kuvia? Tai kannustaa paikallista toimintaa? Muistuttaa paikalla sijainneesta metsiköstä tai muusta paikallisen historian ilmiöstä? Ota kuva paikasta, jossa teet intervention ja kirjoita lyhyesti, mistä interventiossasi on kyse. Voit myös kuvata interventiostasi videon.

3. Utopiat, yhteinen mediataideteos

Teos ehdottaa muutosta siihen, mitä historiasta muistetaan ja nostetaan esiin. Ajattelutapojen muuttaminen voi saada aikaan isojakin muutoksia siinä, miten yhteiskunnassa toimitaan, ketä ja mitä huomioidaan.

Millainen olisi oma tulevaisuuden ihanneyhteiskuntasi? Tehkää ryhmätyönä mediataideteos unelmien kaupungista, kylästä tai muusta yhteisöstä. Jakautukaa ryhmiin tai pareihin ja miettikää, millainen olisi unelmienne ympäristö? Mistä haaveilet? Minkä toivoisit olevan toisin? Olisiko unelmiesi yhteiskunnassa vaikkapa luontoa tai pilvenpiirtäjiä, autonrenkaat bambua tai maksuttomia harrastuksia kaikenikäisille? Miten ihmiset kohtaisivat toisiaan? Entä muita lajeja? Miten osallisuus voisi vahvistua, eli miten mahdollisimman moni tuntisi kuuluvansa yhteisöön ja voivansa vaikuttaa yhteisiin asioihin? Kirjoittakaa ja piirtäkää yhdessä ideanne suurelle paperille.

Tehkää ideoidenne pohjalta mediataideteos tai teoksia, jossa esittelette utopianne. Voitte kuvata teokset esimerkiksi digikameralla, padilla tai kännykän kameralla. Kuvaa voi editoida padin tai tietokoneen editointiohjelmassa. Teoksen tyyli voi olla millainen tahansa. Voitte esimerkiksi kertoa teoksessa utopiasta ikään kuin se olisi jo totta. Kuvassa voi näkyä vaikkapa ihmisiä, paikkoja tai piirrettyjä kuvia. Millainen tunnelma utopiaasi sopisi? Missä sen voisi kuvata? Voitte myös jättää teokseen kohtia, joissa puhe taukoaa, tai keskittyä puheen sijaan enemmänkin tunnelmiin.

Esitelkää utopiateokset. Pohtikaa, miksi eri ihmisten utopiat ovat erilaisia? Mitä yhteistä utopioista löytyy?

Ehdottakaa paikalliselle kirjastolle tai muulle sopivalle paikalle esitystä teoksistanne! Voitte myös muokata ideapapereistanne teokset, jotka voi esittää näyttelynä esimerkiksi koulun tai kirjaston tiloissa.

Vaikka utooppisella voidaan arkikielessä viitata asiaan, joka tuskin toteutuu, myös moni aikanaan utooppiselta vaikuttanut asia on historiassa toteutunut. Vaikkapa peruskoulu, yhtäläinen äänioikeus, terveydenhuolto, samaa sukupuolta olevien oikeus mennä naimisiin tai muovin kierrättäminen ovat joskus olleet tulevaisuuden utopioita. Vaikka muutokset esimerkiksi lakiin tehdään virallisella tasolla, ideat muutoksiin lähtevät ruohonjuuritasolta, vaikkapa yksittäisten ihmisten puheista ja teoista.

4. Kenen kuvia

Tarkastelkaa kuvia. Esimerkiksi koulukirjojen kuvia, sanomalehtiä, uutiskuvastoa, sosiaalista mediaa. Minkälaisia ihmisiä kuvissa on esillä? Entä minkälaisia paikkoja kuvissa näkyy? Minkälaisia valintoja on tehty? Minkälaista elämää kuvien ihmiset elävät, kenelle kuvien paikat ovat tuttuja? Minkälaisia ihonvärejä ja minkä ikäisiä henkilöitä kuvissa näkyy? Entä vaatteita tai tavaroita? Minkälaisissa asennoissa eri ihmiset ovat? Kertooko kuva jotakin henkilön seksuaalisuudesta? Kuka kuvissa ei näy? Löytyykö kuvista mielestäsi monimuotoisuutta, onko niissä esillä monipuolisesti erilaisia ihmisiä? Minkälaisia asioita eri ihmiset kuvissa tekevät?

Entä sinulle tutut romaanit, elokuvat, tv-sarjat tai pelit? Kuka niissä on näkyvissä?  Kenelle kuvat voisivat helpoiten luoda osallisuutta? On tärkeää nähdä ympäristönsä kuvissa itseä muistuttavia ihmisiä. Ulkopuolelta ei voi tietää, missä tilanteessa joku muu kokee osallisuutta, mutta voi tutkia, minkälaisia mahdollisuuksia erilaiset kuvat ja kertomukset tarjoavat.

Ota kuva löytämästäsi kuvasta, joka herättää ajatuksia. Keskustelkaa kuvista ja tekemistänne havainnoista yhdessä.

Voit jatkaa tehtävää joko muokkaamalla kuvaa, jonka otit tai tekemällä piirtäen tai esittäen ja valokuvaten uuden ehdotuksen tai version valitsemasi kuvan jatkoksi.

5. Eräänä päivänä, perehdy ja kirjoita

Tutustu podcastin tai kirjan avulla ihmiseen, jonka lähtökohdat tai elämäntilanne poikkeavat omistasi. Mitä haluaisit kysyä tai oppia häneltä? Entä miltä tuntuisi elää päivä tämän henkilön elämää? Kirjoita yhdestä päivästä fiktiivinen teksti, jossa eläydyt valitsemasi ihmisen näkökulmaan.

Tämä harjoitus on leikkimielinen ja se voi kasvattaa empatiakykyä eli kykyä ymmärtää, mitä toinen ihminen kokee. On silti hyvä muistaa, että kenenkään toisen näkökulmaan ei tällä tavalla voi täysin päästä. Joskus esimerkiksi toisen kulttuurin edustajan näkökulmasta kertomista on kritisoitu kulttuurisesta omimisesta. Ota selvää mitä kulttuurisella omimisella tarkoitetaan.

6. Turvallinen tila, kirjoitus- ja keskustelutehtävä

Mitä turvallisella tilalla tarkoitetaan? Ota selvää. Minkälaisessa tilassa on turvallista olla? Entä toimia? Missä on turvallista liikkua, entä olla näkyvillä? Millainen seura tai tunnelma tuo turvallisen olon. Kirjoita ja keskustelkaa. Voitte jatkaa tekemällä aiheesta kuvan tai mediataideteoksen.

7. Sana saameksi

Huberin teoksessa käsitellään kolonialismia. Suomessa kolonialismista saatetaan puhua muun muassa silloin, kun tarkastellaan saamelaisten historiaa Suomessa. Ota selvää, miksi Suomen ja saamelaisten historian yhteydessä voidaan puhua kolonialismista. Entä mitä tarkoittaa dekolonisaatio?

Suomessa puhutaan kolmea eri saamen kieltä. Oletko tutustunut saamen kieliin esimerkiksi opinnoissasi? Opettele yksi sana saameksi! Sanoja löydät esim. täältä: http://sanosesaameksi.yle.fi