Henkisesti ja fyysisesti turvallinen ryhmä on perusta kaikelle oppimselle ja hyvinvoinnille. Siksi kannattaa viettää hetki pohtien, kuinka ohjaajana voin edistää turvallisempaa ryhmätoimintaa. Turvallisuuteen kuuluu sekä ryhmän keskinäinen toiminta että se, kuinka ryhmässä käsitellään erilaisia elokuvia ja millaisia representaatioita ryhmän omissa elokuvissa luodaan.
Harrastustoiminnan aluksi luodaan aina ryhmän yhteiset säännöt, joihin kaikki sitoutuvat. Sääntöjen luomisella pyritään ennen kaikkea kuuntelevan ja toista kunnioittavan ilmapiirin luomiseen harrastusryhmässä. Siksi on tärkeää, että säännöt tehdään jokaiselle ryhmälle yhdessä oppilaiden kanssa.
Sääntöjä luodessa oppilaiden kanssa voidaan aluksi pohtia yhdessä, millaisessa ryhmässä on mukava työskennellä, ja miten toivoisi itseään kohdeltavan. Ohjaajan kannattaa myös miettiä etukäteen, mitkä säännöt olisivat juuri tässä harrastuksessa tarpeen, ja tuoda ne esiin keskustelussa. Säännöt on hyvä kirjata pelkkien kieltojen sijaan toivotun toiminnan kautta, esimerkiksi “kuunnellaan jokaista”.
Kun säännöt on tehty ja jokainen on sitoutunut niihin, ne on hyvä laittaa esille näkyvälle paikalle. Uuden oppilaan liittyessä ryhmään säännöt kerrataan aina suullisesti. Sääntöjä voidaan tarvittaessa myös muokata ja lisätä niihin uusia kohtia. Ristiriitatilanteissa voidaan yhdessä palata sääntöihin ja pohtia, kuinka olisimme voineet toimia toisin.
Koululla tai käytettävässä tilassa saattaa olla myös muita sääntöjä. Esimerkiksi kännykkäkielto koulun alueella voi olla hyvä ottaa mukaan myös harrastukseen. Koulun säännöistä ja tilan käytöstä kannattaa ottaa selvää ennen harrastustoiminnan alkua, jotta ohjaajana voi toimia johdonmukaisesti harrastuksen alusta saakka.
Kuva: ma_esch Pixabaysta
Esiintyminen toisten edessä ja itsen katsominen videolta saattaa tuntua jännittävältä. Nämä ovatkin taitoja, joita elokuvaharrastuksessa kannattaa harjoitella lempeästi ja pikku hiljaa. Ohjaaja antaa myönteistä palautetta osallistumisesta ja huolehtii, että ryhmässä säilyy kannustava ja kunnioittava ilmapiiri. Draamaharjoitteiden aluksi oppilaita voi muistuttaa, että tehtävään voi liittyä omaan tahtiin, tai olla katsojana. Lopuksi annetaan esiintyjille aina aplodit ja kiitetään esityksestä. Myöhemmin kuvausharjoituksiin voi osallistua osana työryhmääkuvaajana, äänittäjänä, lavastajana jne…
Harrastuksen aluksi oppilaille kerrotaan, että ketään ei koskaan kuvata ilman lupaa. Myöskään mitään harrastuksessa kuvattua tai tehtyä ei jaeta ryhmän ulkopuolelle ilman lupaa. Huolehditaan myös, ettei videoiden taustalla näy tai kuulu
Elokuvaa tehdessä toiminnan imu saattaa helposti viedä mukanaan, jolloin turvallisuus ei ole mielessä päällimmäisenä. Hyvänä nyrkkisääntönä voi pitää, että elokuvia tehdessä mitään sellaista kohtausta, joka saattaisi aiheuttaa vaaraa tai missä kosketaan toiseen, ei improvisoida. Tämä kerrotaan oppilaille selkeästi ennen kuvausten aloittamista.
Alakoululaisten tarinoissa toistuvat usein tietyt teemat, kuten kiusaaminen tai taistelu. Oppilaille kannattaa painottaa, että elokuvan kuvauksissa toiminta, kuten kiusaaminen, ei koskaan tapahdu oikeasti. Halutun tarinan ja tunnelman aikaansaamiseksi käytetään esimerkiksi äänitehosteita, leikkausta ja kuvakulmia.
Kun käsikirjoitusta puretaan toiminnaksi, voidaan harjoitella yhdessä esimerkiksi kehollista ilmaisua ja kuvakulmien hyödyntämistä. Miten voin vaikuttaa uhkaavalta tai pelottavalta hahmolta ilman, että toiseen tarvitsee fyysisesti koskea? Entä miten ilmaistaan pelkoa?
Ammattimaisissa elokuvatuotannoissa mukana on useimmiten läheisyyskoreografi, jonka kanssa kohtaukset suunnitellaan tarkasti etukäteen näyttelijöiden rajoja kunnioittaen.
Lue lisää:
Läheisyyskoreografi Pia Ricmanin haastattelu Kelaamossa
Läheisyyskoreografin kanssa työskentely -opas ammattilaisille
Erilaisten elokuvaesimerkkien katsominen mahdollistaa yhteisen pohjan elokuvaharrastustoiminnalle. Oppilaille muodostuu käsitys siitä, mitä kaikkea elokuva on ja voi olla. Lapsilla voi olla hyvinkin erilaiset valmiudet katsoa ja ymmärtää elokuvaesimerkkien sisältöjä – osa on katsonut paljon, osa ei juuri lainkaan. Lisäksi elokuvakokemus vaikuttaa usein tunteen tasolla ja huomaamattomasti, jolloin sen vaikutusta voi olla vaikea sanallistaa.
Harrastusryhmän osallistujat voivat tulla monenlaisista taustoista, ja ohjaajan vastuulla on valita elokuvaesimerkit siten, että ne edustavat moninaisia kulttuurisia lähtökohtia. Erilaisten elokuvaesimerkkien vertailu on loistava tapa havainnollistaa, kuinka tekijän tausta, aikakausi ja elämismaailma vaikuttaa aina elokuvan näkökulmaan ja siihen, millaisena sen luoma maailma näyttäytyy. Elokuva on myös aina aikansa tuote, ja osa vanhemmista elokuvista saattaa sisältää tänä päivänä ei-asiallisena pidettyä sisältöä tai huumoria.
Elokuvat voivat herättää monenlaisia tunteita. Ohjaajan tehtävänä on kohdata oppilaissa heränneet tunnekokemukset arvottamatta. Erilaisista representaatioista ja merkityksistä kannattaa keskustella ryhmässä avoimesti, antaen tilaa oppilaiden omalle pohdinnalle.
Lyhyt opas inklusiiviseen, erilaiset representaatiot huomioivaan elokuvan katsomiseen:
Muista, että jokainen elokuva on mahdollisuus oppia ja kasvaa. Nauti elokuvasta!
Tutustu FunNet-hankkeessa tuotettuun oppaaseen turvallisemman harrastustoiminnan järjestämiseksi.