Kuva: Sami Kuokkanen, © Elokuvayhtiö Aamu 2021

Ohjaajan sana

Hytti nro 6 -romaani
Ensimmäisenä kirjassa varmaan kiinnostuksen herättivät henkilöt, maisema ja tunnelma. Kirjassa ollaan
pääosin junassa, mutta sieltä paetaan hetkittäin muistoihin. Siinä ollaan jatkuvassa liikkeessä, usein aika
melankolisissa tunnelmissa, mutta kaiken yllä leijuu outo lohdullisuuden tuntu. Luulen että se liittyy valtavaan
mittakaavaan ja elämän hetkellisyyden hyväksymiseen. Aiheeseen tarttumista saattoi myös edesauttaa, että
samana vuonna ilmestyi Peter von Baghin kirja Junassa, jossa käydään läpi junaelokuvien klassikoita ja
julistetaan rakkautta sekä elokuvaa että junia kohtaan. Käsikirjoittajien kanssa puhuimme usein myös päähenkilön sisäisestä tunnelmasta, miltä hänestä tuntuu ja siihen löytyi yllättävän osuva luonnehdinta, jonka käsikirjoittaja Livia Ulman löysi. Se on alunperin kirjoitettu Edward Hopperin maalauksesta Compartment C Car.

Edward Hopper was drawn to the introspective mood that travelling seems to put us into. He captured the
atmosphere in half-empty carriages making their way across a landscape: the silence that reigns inside while
the wheels beat in rhythm against the rails outside, the dreaminess fostered by the noise and the view from
the windows – a dreaminess in which we seem to stand outside our normal selves and have access to thoughts
and memories that may not emerge in more settled circumstances. The woman in Hopper’s Compartment C
Car 1938 seems in such a frame of mind, reading her book and shifting her gaze between the carriage and
the view.
Hopper’s people give the impression of being people attempting to escape something. They are involved in
themselves and cannot seem to get their lives straight. They escape the society of others, and would like to
escape themselves. They are not really at home anywhere, neither in a room nor outside, neither at work nor
at play, neither alone nor with others. That is why they are on the move. Their home is a train station, a
highway restaurant, a gas station, a hotel or motel, a train compartment, a snack bar, a theater foyer, a movie
house.
They are going somewhere without being able to arrive. They have personality traits that seem mutually
exclusive. They are mobile and restless, yet statically tied to some location from which they will probably never
escape.

Kuvausjakso
Kuvasimme elokuvaa Venäjällä lopputalvesta 2020 juuri ennen koronapandemian maailmanlaajuista
leviämistä. Junien päiväkohtaukset on kuvattu liikkuvassa junassa, mutta yökohtaukset olemme lavastaneet
isoon varastohalliin, jossa pystyimme valaisemaan junaa myös ulkoapäin. Junan alle rakennettiin hydraulinen
pumppu, joka heilutti junaa pienin sykäyksin. Ikkunan takana on savukone, kaksi erilaista lumikonetta sekä
sadetus, jolla teimme ikkunaan osuvan ja sulavan lumisateen. Junan sisällä oli arvatenkin ahdasta ja happi
meinasi loppua. Kaikki oli erittäin hidasta, sillä jokainen osasto joutui työskentelemään eri aikoina, koska hyttiin ei
mahtunut kerralla kuin pari henkilöä.
Lisäksi kuvasimme Pietarissa, Petroskoissa, Olenegorskissa, Murmanskissa ja Teriberkassa. Olosuhteet olivat
kovimmillaan Teriberkassa, jossa menetimme myrskyssä ruokailukatoksen ja paluumatkalla Teriberkasta
Murmanskiin jouduimme saarroksiin lumen keskelle ilman ruokaa ja puhelinyhteyksiä. Onneksemme lumiaura
tai pikemminkin rekka tuli muutaman epätoivoisen tunnin jälkeen avaamaan tien.


Seidi Haarla ja Juri Borisov
Seidi valikoitui rooliin jo hyvissä ajoin. Hän oli mukana kommentoimassa omaa henkilöään ja käsikirjoitusta
sen viimeistelyvaiheessa. Tarvitsin hänen apuaan, koska vaikka koen, ettei välillämme ole isoa sukupuolesta
johtuvaa eroa, niin oli selvää, että hänellä on tietoa, jota ilman en voisi sitä henkilöä kirjoittaa.
Vastanäyttelijän valitseminen olikin vaikeampaa. Kirjan Vadim on paljon päähenkilöä vanhempi ja sellainen se
oli käsikirjoituksessakin, kunnes tapasin Juri Borisovin. Se oli monella tapaa ratkaiseva hetki. Olin aina
ajatellut, että elokuvassa on kaksi hyvin erilaista henkilöä, jotka jakavat saman hytin, mutta kun näin Seidin ja
Jurin ensimmäisen kerran koin katsovani kahta hyvin samankaltaista ihmistä, kuin sisaruksia. Myöhemmin
tajusin, että siitähän myös elokuva kertoo. Se on tarina sielunkumppaneista, jotka kohtalo saattaa hetkeksi
yhteen. Alussa he ovat hyvin erilaisia, mutta kun tarpeeksi pitkään toista tuijottaa, niin alkaa nähdä sen kuoren
läpi, johon toinen piiloutuu ja jota omat ennakkoluulot pitävät yllä. Kuoren alta paljastuu ihminen, joka ei
olekaan niin erilainen kuin sinä.

Ohjaaminen vieraalla kielellä
Meidän työskentelykieli oli englanti, vaikka junassa puhuttiin myös paljon venäjää, jonkin verran viroa ja
suomea. Apulaisohjaaja Ralf Siig puhui sujuvasti näitä kaikkia kieliä ja oli korvaamaton apu
kommunikoinnissa. Näyttelijöitä ohjasin englannin kielellä.
Vaikka en varsinaisesti osaa venäjää, niin ymmärsin kuitenkin dialogin ja opin seuraamaan mitä he milloinkin
puhuvat. Koin sen jopa helpottavaksi. En ollut niin neuroottinen kielen suhteen kuin suomeksi ohjatessa.
Suurin pelkoni oli, että käsikirjoituksen dialogi olisi huonoa, mutta se sai kaikilta näyttelijöiltä niin paljon kehuja, että pelko osoittautui turhaksi. Suomeksi ohjatessa usein muutan dialogia, jos näyttelijä kompastelee
sen kanssa. Koen että huonoa dialogia ei voi näytellä hyvin.

Koronapandemia
Korona saapui Venäjälle vasta kuvausten loppuvaiheessa. Isoin vaikutus sillä oli varmasti henkisesti, koska oli
epämiellyttävä tunne olla ulkomailla, kun raja suljettiin. Tuotantoyhtiö antoi mahdollisuuden keskeyttää
kuvaukset, mutta työryhmämme äänesti jatkamisen puolesta. Olimme lähinnä keskenämme, joten koimme
olomme turvatuksi.
Kuvausten loppupuolella saavuimme Pietariin, jossa vietimme yöt kaupungin ulkopuolella hotellissa ja
kuvauspaikalla välttäen ihmiskontakteja. Konkreettisin menetys oli Moskova, jonne kuvausten piti päättyä.
Moskova metroineen oli kuitenkin jo suljettu, joten etsimme Moskovaan sijoittuville kohtauksille kuvauspaikat
hyvin nopealla aikataululla Pietarista.
Kaiken kaikkiaan olimme erittäin onnekkaita koronan suhteen. Säästimme jopa rahaa, koska Moskovan
kuvaukset peruuntuivat ja ruplan kurssikin notkahti.

Helsingissä 17.9.2021
Juho Kuosmanen

Ohjaaja Juho Kuosmanen

Kokkolalaislähtöisen Juho Kuosmasen (s. 1979) voi kiistatta nimetä tämän hetken kiinnostavimmaksi
suomalaisohjaajaksi. Hytti nro 6 -elokuvalla voitettu Cannesin elokuvajuhlien Grand Prix ja edellisellä
elokuvallaan Hymyilevä mies voitettu Cannesin Un Certain Regard -sarjan pääpalkinto ovat nostaneet hänet
nopeasti koko kansan tietoisuuteen. Kuosmanen on myös yksi kysytyimmistä suomalaisohjaajista maailmalla,
ja uutuuselokuvalle onkin jo tiedossa merkittävä maailmanlaajuinen levitys.
Myös Kuosmasen lyhytelokuvat (Taulukauppiaat, Kaupunkilaisia, Kestomerkitsijät) saavuttivat runsaasti
tunnustusta keräten palkintoja arvostetuimmilta festivaaleilta kuten Cannes ja Locarno. Kuosmanen tekee
myös lyhyitä mykkäelokuvia (Romu-Mattila ja kaunis nainen, Salaviinanpolttajat), joita esitetään elävän
orkesterin ja äänitehosteiden säestyksellä.
Elokuvien ohella Kuosmanen on työskennellyt teatterin puolella ohjaajana ja näyttelijänä sekä Kokkolan
Oopperayhdistyksen produktioissa sen perustamisesta lähtien. Kuosmanen on myös vuodesta 2018 lähtien
järjestetyn, jo kulttimaineeseen nousseen Kokkolan Kinojuhlien taiteellinen johtaja.

Näyttelijä Seidi Haarla

Hytti nro 6 on Seidi Haarlan (s. 1984) ensimmäinen pitkän elokuvan pääosa; teatterin puolella hän on tehnyt
töitä näyttelijänä jo toistakymmentä vuotta. Haarla on saanut koulutuksensa Pietarin teatteriakatemiasta,
jossa hän opiskeli vuosituhannen alkupuolella, sekä Suomessa Teatterikorkeakoulusta, josta hän valmistui
vuonna 2015.
Haarla on työskennellyt näyttelijänä useissa vapaissa teatteriryhmissä, ja lisäksi hän on myös käsikirjoittanut
yhdessä Ruusu Haarlan kanssa useita laajaa tunnustusta saaneita näytelmiä kuten Traumaruumis (2014) ja
Uusi lapsuus (2020). Elokuvan puolella Haarla on näytellyt avainroolin laajaa yhteiskunnallista keskustelua
herättäneessä Tottumiskysymys-elokuvassa (2019). Haarla on nähty myös vuoden parhaan draamasarjan
Kultaisella Venlalla palkitussa Myrskyn jälkeen -tv-sarjassa (2017).
Haarla on valmistunut puolimatruusiksi ja työskennellyt vuoden rahtilaivalla. Lisäksi hän vaikuttaa
Feministisessä puolueessa sekä WIFT Finland ry:ssä (Women in Film and Television).

Näyttelijä Juri Borisov

Moskovasta kotoisin oleva Juri Borisov (s. 1992) on näytellyt aktiivisesti vuodesta 2010. Borisov on nähty sekä
suosituissa tv-sarjoissa että elokuvissa, ja palkittu mm. nimiroolistaan AK-47 Kalashnikov –
elämäkertaelokuvassa (2020) Venäjän kansallisen elokuvataiteen ja tiedeakatemian myöntämällä Golden
Eagle Awardilla.
Cannesin elokuvajuhlilla viime heinäkuussa Borisov edusti kahta elokuvaa kilpasarjassa: Hytti nro 6 -elokuvan
lisäksi Borisov näyttelee Kirill Serebrennikovin uutuudessa Petrov’s Flu.

Elokuvayhtiö Aamu

Hytti nro 6 -elokuvan ovat tuottaneet Jussi Rantamäki ja Emilia Haukka Elokuvayhtiö Aamusta. Vuonna 2001
perustettu tuotantoyhtiö on tuottanut useita kansainvälisesti menestyneitä fiktio- ja dokumenttielokuvia sekä
tv-sarjoja, niin pitkässä kuin lyhyessä muodossa.
Kuosmasen elokuvien lisäksi yhtiö on tuottanut muun muassa Hamy Ramezanin Berliinin elokuvajuhlilla
esitetyn ja Suomen Pohjoismainen elokuvapalkinto -ehdokkaaksi valitun Ensilumi-elokuvan (2020) sekä
Hannaleena Haurun Fucking with Nobody (2020), joka sai ensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla. Yhtiön
tuotantoihin lukeutuu myös Leea Klemolan ohjaama ja kolme Kultaista Venlaa voittanut tv-minisarja Myrskyn
jälkeen (2016).


Lähde: Hytti nro 6 -elokuvan lehdistömateriaali