keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

Toimintoja vai ajatuksia vai sekä että?

Kuva: Sami Kuokkanen, © Elokuvayhtiö Aamu 2021

Hytti nro 6 -elokuva korostaa miespäähenkilön toiminnallisuutta. Eräässä kohtauksessa tulee selkeästi esille, miten Borisovin näyttelijäntyössä erilaiset fyysiset toiminnot kertovat henkilöhahmon kokemista tunnetiloista paremmin kuin tuhat sanaa. Laura seuraa junan ikkunasta, miten Ljoha menee tekemään lumipalloja laiturille. Lunta sataa ja on kylmä. Ljohalla on jalassaan vain muoviset rantasandaalit. Hän liukastelee ja lopulta kaatuu. Hänet nähdään yltä päältä lumessa. Hän heittää tekemiänsä lumipalloja ilmaan ja lyö ne paljaalla, jäätyneellä nyrkillä rikki raivokkaasti, ikään kuin purkaen kiukkuaan, joka johtunee hyttiin ilmaantuneen suomalaismiehen läsnäolosta. Laura katsoo Ljohan performanssia kuin mykkäelokuvan katsoja liioiteltuja, teatraalisia eleitä käyttävää puhumatonta näyttelijää. Hän ymmärtää selvästi Ljohan tuntemukset kyseisellä hetkellä – sanoja ei tarvita.

Ljohan toiminnallisuus kuljettaa elokuvan tarinaa. Hän on se, joka loppujen lopuksi saa asioita aikaan. Hän onnistuu järjestämään Lauran kallioille, joilta petroglyfejä pitäisi löytyä. Muista ei löydy sitä toiminnallisuutta, joka tekee Ljohasta myös “hyvän ihmisen.”

Jos elokuva korostaa Ljohan toiminnallisuutta, niin Laura kuvataan enemmänkin akateemisena ajattelijana. Hän on opiskelija, joka etsii, ei ainoastaan esihistoriallisia petroglyfejä, vaan myös omaa itseään.

Elokuva keskittyy monesti Lauran kasvoihin, jotka kuvastavat tunneskaalan laajuutta. Lauraa näyttelevä Seidi Haarla onkin Shooting star -palkittu näyttelijälupaus, jolta tämä onnistuu.

Laura puhuu Ljohalle venäjää, mutta heidän keskinäinen kommunikointinsa ja asteittain kasvava ymmärrys perustuu johonkin muuhun kuin olemassa olevaan ja jaettuun kieleen. Keskinäisen ymmärryksen perustumista muuhun kuin jaettuun kieleen korostaa vielä se, että hytti nro 6:ssa matkustava suomalaismies, jonka kanssa Lauralla on siis sama äidinkieli, osoittautuu huijariksi. Hän varastaa Lauran kameran, mikä on ollut Lauran oman kuvallisen tarinan kirjoittamisen väline.  

Elokuvan alussa Ljoha kysyy Lauralta, miten suomeksi sanotaan “rakastan sinua.” Laura vastaa kyllästyneenä: “haista vittu.” Elokuvan lopussa Laura saa Ljohalta tämän tekemän piirustuksen hänestä. Piirustuksen alla lukee “haista vittu.” Tämänkin koomisen kohtauksen varjolla elokuva haluaa meidän näkevän kielen rajallisuuden ja keinotekoisuuden sekä ymmärtävän todellisen yhteyden ihmisten välillä perustuvan johonkin aivan muuhun kuin yhteiseen kieleen.

Kun Laura antaa Ljohalle hänestä piirtämänsä kuvan, Ljohan kasvoilla nähdään ilme, jota elokuvan alun perusteella emme olisi uskoneet koskaan näkevämme hänen kasvoillaan. Lauran piirros koskettaa Ljohan sielua ja hänellä ei ole sanoja tunteen ilmaisuun – ei millään kielellä. Tämä hetki kertoo ennen kaikkea sanojen riittämättömyydestä ja vertautuu myös elokuvan lopussa nähtävään hetkeen, jolloin Ljohan ja Laura makaavat lumessa Murmanskin jäisillä kallioilla. Kamera kuvaa heitä ylhäältä päin ja keskittyy heidän hymyihinsä. Ne tuntuvat kertovan jotakin syvän onnellisuuden olemuksesta, jota verbaalinen kieli ei pysty välittämään. Jokainen katsoja kuitenkin tulkitkoon näkemänsä omalla tavallaan.

Kuosmanen itse on analysoinut, miten “Ihmisen puhuma kieli ja tunnekieli voivat olla eri asia.” (Lähde: Uusimaa.fi/Uutissuomalainen). Näissä edellä mainituissa kohtauksissa tämä Kuosmasen ajatus konkretisoituu hyvin. Tunnekieli ruumiillistuu näyttelijöiden ilmeissä ja eleissä sekä näyttelijöiden välisessä kemiassa.

Pohdittavaksi

  • Mieti omassa elämässäsi hetkiä, jolloin koit, että sanat eivät riitä kuvaamaan jotakin tunnetta.
  • Minkälaisia asioita tai tilanteita koet toisinaan vaikeaksi selittää sanoin?
  • Millaisia vaihtoehtoisia tapoja tunteiden ilmaisemiselle voisi olla?

Suunnittele oma elokuvakohtaus

Suunnitelkaa pareittain oma kuvitteellinen elokuvakohtaus, jossa ilmaistaan jotakin tunnetilaa.

Ilmaiskaa parillenne ilman sanoja, eli vain ilmeitä ja eleitä käyttäen, jokin tunnetila. Rakentakaa tämä kohtaus huolella niin, että pohjustatte tunnetilaa sanattomilla toiminnoilla. Miettikää tarkkaan, mitä tässä kuvitteellisessa elokuvan kohtauksessa tapahtuu ensin, miten ja minkälainen tapahtuma voi synnyttää tietynlaisen tunnetilan ja miten tämä tunnetila voi näkyä kasvonilmeissä ja eleissä. Vaihtakaa rooleja parinne kanssa, niin että kumpikin pääsee tekemään oman kohtauksensa.