keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU

Osallistu Koulukinon palautekyselyyn

Arvomme kaikkien palautetta antaneiden kesken elokuvalippuja

SV | EN | RU
Muumipapan urotyöt. 2022. Filmkompaniet Alpha.

”Eettisen ajattelun taitojen kehittymistä tuetaan pohtimalla lasten kanssa eri tilanteissa esiintyviä tai lapsia askarruttavia eettisiä kysymyksiä. Teemat voivat liittyä esimerkiksi ystävyyteen, oikean ja väärän erottamiseen, oikeudenmukaisuuteen tai pelon, surun ja ilon aiheisiin. Lasten kanssa pohditaan myös ryhmän sääntöjä ja niiden perusteita.” (VASU 2018.)

Muumipappa kertoi elokuvassa tarinoita omasta lapsuudestaan ampiaisen piston myötä potilaaksi joutuneelle pojalleen Muumipeikolle. Kertomuksessa jokin asia nousee aina toistuvasti uhkaamaan tarinan päähenkilöä Muumipappaa ja muita muumihahmoja. Useimmin toistuva teema on myrskyinen sää merellä tai meren rannalla. Meri ilmenee muumeille uhkaavana, mutta kunnioitusta herättävänä elementtinä, toisaalta osana muumien tavanomaista elämää. Elokuvassa uhkaavina tekijöinä koetaan myös esimerkiksi vaaralliset eläimet, kummitus ja lääkäri.

Mitä voi tehdä kun pelottaa?

Uhkaava tekijä ilmestyy esiin nopeasti ja hyvät neuvot ovat silloin kalliit. Sankarien pitää olla neuvokkaita ja keksiä nopeasti ratkaisu haastavassa tilanteessa. Paikalla olevat tai saapuvat ystävät voivat tulla auttamaan päähenkilöä pinteestä. Joskus apu voi olla täysin järjen vastainen, kuten laivan kannelle laskeutuvat tyynymäiset pilvet, jotka auttavat hädässä ja nostavat laivan ilmaan raivoavan myrskyn keskeltä.

Tehtävä: Keskustelkaa yhdessä lasten kanssa mitkä heidän mielestään ovat pelottavia tai uhkaavia asioita. Minkälaista on silloin kun pelottaa? Pystyykö silloin toimimaan tai ajattelemaan järkevästi? Minkälaisia keinoja voisi keksiä selvitäkseen uhkaavasta tai pelottavasta tilanteesta?

Säännöt ja niiden noudattaminen

Muumipappa kävi lapsena Hemulin tädin johtamaa orpojen koulua, jolle oli tunnusomaista tiukat säännöt ja järjestys. Lapset olivat koulussa tottelevaisia, noudattivat käskyjä ja toimivat yhdenmukaisesti kuin sotilasjoukko. Nuori muumipappa ei pysynyt joukon tahdissa mukana, vaan jäi toistuvasti muista jälkeen hämmästelemään luonnon ihmeitä. Eräänä päivänä hän karkasi orpokoulusta ja huomasi pakomatkallaan kuinka ihmeellinen maailma onkaan.

Tehtävä: Keskustelkaa onko aina tärkeää toimia aikuisen antamien ohjeiden tai käskyjen mukaan. Voiko annettuja ohjeita jättää noudattamatta, jos jokin asia herättää lapsen mielenkiinnon tai tulee hänelle mieleen? Minkälaisissa tilanteissa lapset mieluummin tekisivät mitä itse haluavat ja jättäisivät aikuisen toimintaohjeen noudattamatta? Toisin sanoen mikä lapsista on ikävää tekemistä, jota vain aina pitää tehdä? Onko mahdollista, että ryhmässä kaikki lapset toimisivat vain omien mielihalujensa mukaan? Mikä voisi olla toimivin tapa saada sääntöjen mukainen toiminta ja omin päin toimiminen tasapainoon?

Seikkailuja ja turvallisia rutiineja

Elokuvassa Muumipappa kertoi tarinoita omista lapsuus- ja nuoruusajan seikkailuistaan pojalleen Muumipeikolle. Muumipeikko pitää Muumipapan tarinoista, mutta haluaisi kuitenkin itse kokea seikkailuja ja vertailee isän kokemuksia omiinsa. Muumipappa lohduttaa poikaansa sanomalla, että tärkeintä on aina löytää alku johonkin. Jokainen uusi päivä on mahdollisuus, jota ei kannata vastustaa, Muumipappa tietää. Isä kannustaa poikaansa etsimään ja löytämään seikkailuja aivan kodin lähiympäristöstä eikä haikailla kaukaisista matkoista ja paremmasta elämästä jossain muualla. Ratkaisuna ikävään mieleen on muumeilla turvalliset rutiinit, paluu tekemään tuttuja ja turvallisia asioita, kuten kalastamista.

Tehtävä: Keskustelkaa lasten kanssa ovatko he kokeneet tilanteita, joissa joku toinen kertoo kokemistaan matkoista ja seikkailuista, usein vähän isottelevaan sävyyn. Ovatko lapset alkaneet haluamaan jotain samaa mitä ovat kuulleet kaverinsa tehneen tai saaneen? Onko epäreilua, jos kaikki eivät saa tai tee samoja asioita samaan aikaan tai aina edes eri aikaan? Mikäli halu tavaroihin tai johonkin tekemiseen on muodostunut lapselle suureksi, miten sen tuottamasta aina vallitsevasta riittämättömyyden tunteesta voi päästä eroon? Onko lapsilla kotona omaa muumipappaa, joka lohduttaa ja kannustaa löytämään kivoja asioita ihan omasta elinpiiristä?