keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

 

1. Seuraava katkelma on elokuvan pohjana olevasta kirjasta: 
 
Langdonia heikotti vieläkin, kun hän ja Sophie astuivat sateesta sisään kirjastoon. Varsinainen tutkimussali oli juuri sellainen kuin Teabing oli kuvaillut – vaikuttavan näköinen kahdeksankulmainen huone jota hallitsi pyöreä pöytä, niin valtavan iso että kuningas Arthur ritareineen olisi saattanut istua mukavasti sen ääressä, paitsi että pöydällä oli kaksitoista litteällä näytöllä varustettua tietokonetyöasemaa. Salin perällä oli kirjastonhoitaja juuri kaatamassa vettä teekannuun työpäivänsä aluksi. ”Ihana aamu”, hän sanoi iloisesti, brittiläisittäin ääntäen, ja tuli teekannun äärestä heidän luokseen. ”Voinko auttaa?” ”Kiitos kyllä”, vastasi Langdon. ”Nimeni on –” Kirjastonhoitaja hymyili ystävällisesti. ”Tiedän kuka olette.” Hetken Langdon pelkäsi, että 
Fache oli etsintäkuuluttanut hänet Englanninkin televisiossa, mutta kirjastonhoitajan hymystä päätellen pelko oli turha. Langdon ei ollut vieläkään tottunut näihin yllättäviin kuuluisuuden hetkiin. Toisaalta jos maailmassa ylipäänsä kukaan tunnisti hänen kasvonsa, niin ainakin uskontotieteellisen tutkimuskeskuksen kirjastonhoitaja.
”Pamela Gettum”, nainen sanoi ja ojensi kätensä. Hänellä oli hyväntahtoiset tutkijankasvot ja miellyttävän soinnikas ääni. Hänen sarvisankaiset silmälasinsa riippuivat ketjussa kaulassa ja niiden linssit olivat paksut.” (…) 
Gettum asettui työaseman ääreen, katsoi paperilappua ja alkoi naputella näppäimiä. ”Tehdäänpä aluksi yksinkertainen haku muutamalla itsestään selvällä hakusanalla ja katsotaan mitä tapahtuu. ”Kiitos.” Gettum kirjoitti kolme sanaa:  Lontoo, Ritari, Paavi(…) ”Miten kauan tuohon kuluu?” ”Siis muutaman sadan teratavun käsittelyyn kun ristiviitekenttiä on useita?” Gettumin silmät tuikkivat kun hän napsautti HAEnappia. ”Ei kauan, vain viitisentoista minuuttia.” 
Langdon ja Sophie pysyivät vaiti, mutta Gettum arvasi että viisitoista minuuttia kuulosti heistä ikuisuudelta. ”Maistuisiko tee?” hän kysyi, nousi ja lähti hautumaan jättämäänsä kannua kohti. ”Leigh pitää aina kovasti minun laittamastani teestä.” 
  • Vertailkaa kirjakatkelmaa ja vastaavaa kohtausta elokuvassa, mitä eroja ja yhtäläisyyksiä löytyy? Mitä eroja kirjallisessa ja kuvallisessa kerronnassa ylipäätään on? 
  • Miksi kirjan filmatisoinnissa päädytään tiettyihin ratkaisuihin, miksi joku toimii, joku ei? 
(Kirjan tapahtumapaikkana toimiva akateemisen arvokas kirjasto on elokuvassa vaihtunut keskellä Lontoon vilinää kiitäväksi bussiksi. Vaikutelma on paljon vauhdikkaampi ja dynaamisempi ja tunnelma hektisempi. Sankariparilla ja erityisesti Sophiella on elokuvassa suurempi rooli tilanteen ratkaisemisessa. Sophie käyttää kirjasta poiketen myös hyväkseen naisellisia keinoja hankkiessaan heidän käyttöönsä internet-yhteydellä varustetun 
matkapuhelimen.) 

2. Miksi luulette käsikirjoittaja Akiva Goldsmanin aluksi epäilleen Dan Brownin kirjan muuttamisen elokuvaksi olevan mahdoton urakka? 

(Helsingin Sanomat (20.5.2006) kertoo Goldsmanin ajatuksista seuraavasti: Da Vinci -koodin kääntäminen kirjasta elokuvaksi oli hänen mukaansa vaikeaa ennen kaikkea siksi, että kirjassa on rakenteellisesti kahta hyvin erityyppistä kerronnallista aikaa: `Se alkaa trillerimäisesti, vauhdilla`, Goldsman 
sanoo. `Mutta sitten kun tullaan Teabingin luo, vauhti hiljenee, ja siellä ollaankin sitten pitkään. Satoja sivuja pelkkää puhetta. Se oli haaste mutta raastoi myös hermoja.` (…) `Tarkoituksena oli tehdä kaiku, kirjan kaiku. Eroja on enemmän kuin uskon että tiedätte, ja ne on kaikki suunniteltu sinne tekemään 
päinvastaista – että uskoisitte että elokuvassa on se kirja. It´s all smoke and mirrors, savuilla ja peileillä kaikki tehdään.` (…) `Kirja on kirjoitettu kirjaksi, käsikirjoitus käsikirjoitukseksi`, Goldsman sanoo ja korostaa kirjallisuuden ja elokuvan perustavanlaatuista eroa. `Kirjoissa ei kerronnan aikaa ole rajattu, ja se on romaanien taika. Elokuvissa taas aikaa on paljon vähemmän.` (…), HS 20.5.2006) 
 
3. Kirja päättyy dramaattiseen loppuhuipennukseen: Hänen mielessään kaikuivat jo unohtuneet sanat kuin aaveiden kuiske pimeydessä. Graalin etsintä on pyrkimystä päästä polvistumaan Magdalan Marian luiden edessä. Rukoilemaan syrjityn jalkojen juuressa. Robert Langdonin mieli tulvahti äkkiä täyteen kunnioittavaa hartautta, ja hän lankesi polvilleen. Hetken hän oli kuulevinaan naisen äänen…ikiaikaisen viisauden äänen…joka kuiskaili maan uumenista. 
  • Onko elokuvassa päädytty samaan vaikutelmaan? Millä elokuvallisilla keinoilla sama tunnelma ja lataus on pyritty saavuttamaan? Välittyykö elokuvasta sama ajatus? 

4. Kirjan lukeneet voivat pohtia mistä voisi johtua että kirjan on sanottu olevan rakenteeltaan ja kerronnaltaan aivan kuin se olisi kirjoitettu elokuvaa silmällä pitäen. Mikä tekee joistakin kirjoista elokuvallisempia kuin toisista ja millaiset kirjat kääntyvät luontevimmin elokuviksi? Miten elokuvakäsikirjoitus poikkeaa kirjasta? 

(Esimerkiksi: Elokuvakäsikirjoituksessa sanat toimivat symboleina valkokankaalle toteutettavalle audiovisuaaliselle tulokselle. Kirjallisuudessa sanat taas ovat varsinainen päämäärä, niillä käännytään suoraan lukijan puoleen. Elokuvassa joudutaan tiivistämään ja kuvaamaan henkilöiden mielenliikkeitä visuaalisin keinoin.) 
  • Muistelkaa näkemiänne kirjafilmatisointeja ja pohtikaa niitä kirjallisen kerronnan elokuvallistamisen/visualisoinnin näkökulmasta. Kerätkää luokassa lista parhaiten toteutetuista ja epäonnistuneimmista kirjojen elokuvasovituksista. 
  • Miettikää mitä selkeimmin elokuvallisia ratkaisuja on käytetty kirjan visualisoinnissa (mm. välähdykset historiasta, henkilöiden muistelunäyt, arvoitusten sekä koodien ratkaisun visualisoinnit jne.) 
Kirjallisuutta 
Aaltonen, Jouko 2002: Käsikirjoittajan työkalut. Audiovisuaalisen käsikirjoituksen tekijän opas. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 
Elokuvadramaturgian salaisuudet. (Toim. Juha Rosma). 1984. Suomen elokuvasäätiö.