Ennen elokuvan katsomista – tietoa rasismista
Kansanvalta-dokumenttielokuva esittelee Laura Eklund Nhagan, runoilijan ja aktivistin, Suomen eduskuntatalon portailla. Hän pohtii rodullistettuna naisena elämisen sosiaalista ja poliittista merkitystä Suomessa. Eklund Nhaga asettaa dokumentissa huomion keskipisteeksi rodullistettujen ja historiallisesti ulossuljettujen yksilöiden tiedon ja maailmankuvan, samalla kun hänen sanansa matkaavat eduskuntatalolta yliopistotiloihin, open mic -yhteisöihin ja Yhdysvaltain kongressitalolle.
Epätasa-arvo, rasismin kokemukset ja syrjintä toiseuttavat, eli asettavat yhteiskunnassa vallitsevien normien ulkopuolella olevat ihmiset eriarvoiseen asemaan. Eklund Nhagan kohtaama rasismi ja ekskluusio ovat herättäneet hänen aktivisminsa rasismin purkamisen ja tasa-arvoisemman Suomen puolesta, sillä valkoisuus asetetaan standardiksi suomalaisessa yhteiskunnassa.
Aktivismi ja järjestäytyminen ovat osa toimintaa, jolla pyritään toimimaan oikeudenmukaisuuden ja vapauden puolesta erilaisissa yhteiskunnissa. Kun poliisit vuonna 2020 murhasivat George Floydin Yhdysvaltojen Minnesotassa, rasismin todellisuus ja ilmenemismuodot nousivat uudelleen julkiseen tietoisuuteen kansainvälisen huomion ja mielenosoitusten kautta.
Vaikka syrjintää ja rasismia tunnistetaan jo paremmin, yleisessä keskustelussa se nähdään ongelmana ”jossain muualla”. Kansainvälisesti suomalainen kulttuuri ja yhteiskunta nähdään tasa-arvoisena ja ihmisoikeuksia kunnioittavana maana. Tämän takia julkinen keskustelu sivuuttaa rasismin kokemukset, historian ja jatkumisen Suomessa. Rakenteellisen rasismin taakka ja usein toistuva rasistinen syrjintä kuitenkin muokkaavat historiallisesti ja intersektionaalisesti syrjittyjen ryhmien elämää Suomessa.
Tarkastelemalla ja tuomitsemalla rasismin kaikkia muotoja voimme yhdessä työskennellä sen eteen, että rodullista ylemmyydentunnetta ja epätasa-arvoa ylläpitävät järjestelmät voidaan purkaa.
Rasismin määrittely on olennaista rasismin tarkastelussa. Rasismia käytetään usein terminä samassa merkityksessä kuin ennakkoluuloja, vaikka niillä on selviä eroja. Ennakkoluulot ovat opittuja ja niitä ylläpidetään ennen ihmistenkohtaamista. Ne vaikuttavat ennen kaikkea henkilökohtaisella tasolla. Jokaisella meistä on joitain sellaisia uskomuksia tai asenteita, joita ohjaa väärä tieto.
Rasismi sen sijaan pitää sisällään ihmisryhmiin liittyvien ennakkoluulojen lisäksi myös valtaa, jota käytetään sosiaalisissa rakenteissa. Rakenteellinen rasismi on osa sosiaalisia, taloudellisia ja poliittisia järjestelmiä, joihin osallistumme eläessämme yhteiskunnassa. Rakenteellinen rasismi määritellään järjestelminä, jotka ylläpitävät rodullista epätasa-arvoa sellaisilla poliittisilla päätöksillä, kulttuurisella representaatiolla ja normeilla, jotka asettavat valkoisuuden normiksi ja lähtökohdaksi.
Rasismissa rodullista epätasa-arvoa perustellaan syrjittyjen ihmisryhmien ”huonommuudella”. Rasismista käytävään keskusteluun liittyvän kielen puute ja rasismin hyväksyminen Suomessa mahdollistavat rasismin kokemuksen ilman että sitä käsitellään tarpeeksi tai että siihen puututaan. Pohtimalla rasismia Suomen historiassa ja nykyajassa voimme työskennellä oikeudenmukaisuuden ja antirasistisen yhteiskunnan rakentamiseksi.
