keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU

Osallistu Koulukinon palautekyselyyn

Arvomme kaikkien palautetta antaneiden kesken elokuvalippuja

SV | EN | RU

 

Elokuvan voi katsoa myös tutkielmana (amerikkalaisesta) miehisyydestä. Minkälainen on elokuvan käsitys miehistä ja miehisyydestä? Keskustelkaa luokassa. Kuka on elokuvan ”kunnioitettavin” mieshahmo?
 
Elokuvan pohjalta voi keskustella myös laajemmin identiteetistä. Elokuvassa on hieno identiteettiä käsittelevä jakso, jossa Llewelyn Moss menee vaatekauppaan vain saappaat jalassaan ja ilmoittaa, että saappaat kyllä kestävät, mutta koko muulle garderoobille olisi tarvetta. Voiko miehen (tai naisen) identiteetin todella pukea päälle näin helposti? Kohtauksessahan on toki kyse myös muista identiteetin lajeista: paitsi sukupuolesta, myös rodusta ja luokasta. Nämä miehet ovat nimenomaan valkoisia, alemman keskiluokan tai ylemmän alaluokan miehiä. Mistä tämän voi päätellä?
 
Llewelyn Moss on vanhanmallinen mies, puolialkukantainen, pätevä mies, sotilas, ei valita, selviytyy. Hän on eläkkeellä, asuu vaimonsa Carla Jeanin kanssa asuntoautossa, eli kuuluu valkoiseen alaluokkaan.. Kuitenkin päästyään käsiksi toimintaan, hän on todella elementissään, onnistuu melkein puijaamaan kuolemaa itseään. Toisena aikana Llewelyn Moss olisi juhlittu sankari, kylän nopein vetäjä tai peloton soturi, mutta 80-luvun amerikassa hän on nostalgiassa elävä friikki. Elokuvan yhdessä hulvattomimmista kohtauksista Moss menee cowboy-relekauppaan pelkissä bootseissa ja alusvaatteissa – ja ostaa koko vaatekerran. Mossin identiteetti on myytävänä kaupassa, hän pukeutuu mieheyden sotisopaan. 
 
Myös muut elokuvan miehet elävät menneisyydessä. Jännittävästi ainoastaan Ed Tom Bell yrittää astua modernimpaan miehisyyteen, jää eläkkeelle ja tarjoutuu auttelemaan vaimoaan, vaikka juuri hän hahmoista ainoana painiskelee uuden ajan aiheuttaman ohimenemisen tunteen kanssa. Myöskään tämä moderni miehuus ei saa ylistystä osakseen, vaimo torjuu auttamisyritykset tylysti ja toteaa, että tämä olisi vain tiellä.
 
Elokuvalla ei ole miehuudesta yhtä yksinkertaista viestiä, vaan tulkintoja voi aidosti tehdä monia. Selvä on vain, että kaikki muuttuu. Myös elokuvan englanninkielisen nimen, No country for old men, voi lukea monella tapaa: joko ”Tämä maa ei ole vanhojen miesten maa” tai ”tämä maa ei ole vanhanmallisten miesten maa”. Tämä monitulkintaisuus on elokuvassa 
täysin tahallista.