keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

Vanhuus, yksinäisyys ja kuolevaisuus

 

Yksi elokuvan teemoista on sheriffi Ed Tom Bellin kokemus siitä, että maailmaa on auttamattomasti ajanut hänen ohitseen, eikä hän kykene ymmärtämään, mitä nykyään tapahtuu.
 
Suomen väestö ikääntyy nopeasti. Keskustelkaa ikääntymisestä ja sen vaikutuksesta Suomalaiseen yhteiskuntaan. Käyttäkää eri näkökulmia. Yksi on totta kai taloudellinen näkökulma; mistä löytyvät töiden tekijät ja vanhusten hoitajat harmaantuneessa Suomessa, mutta tämä elokuvahan ei siitä oikeastaan kerro. Ed Tom ja toisen kaupungin sheriffi keskustelevat ja kammoksuvat sinitukkaisia poikia ja muita kehityksen merkkejä. Mitkä ovat ne kulttuurilliset muutokset, joita väestön lisääntyvä ikääntyminen tuo?
 
Muutamia esimerkkejä, oikeita vastauksia ei ole: vanhemmille ihmisille suunnatut palvelut lisääntyvät, naisten määrä väestöstä lisääntyy, erot väestön internetin käytössä kasvavat merkittävästi (sillä kaikki nuoremmat ovat netissä, mutta kovinkaan moni yli 60-vuotias ei ole). Politiikassa konservatiiviset arvot ja ”karismaattiset” johtavat tulevat lisäämään kannatustaan.
 
Maailman (eivätkä elokuvan) tapahtumat eivät kuitenkaan oikeastaan tue Ed Tomin kokemusta jälkeenjäämisestä. Elokuvassa ei oikeastaan ole kovinkaan nuoria hahmoja, Carla Jean Mossia lukuun ottamatta. Eikä yhtäkään sinitukkaista punkkaria näytetä. Elokuva tapahtuu nuhruisissa motelleissa, preerialla ja tien päällä. Tämä on juuri se vanhojen miesten maa, siellä ei tavata nuoria miehiä.
 
Toinen tapa katsoa tätä teemaa on ajatella hahmoja kuolevaisuuden kohtaamisen kautta. Jokainen hahmoista joutuu kohtaamaan on kuolevaisuutensa, moni jopa konkreettisesti Chigurhin käden kautta. Miten eri hahmot suhtautuvat kuolemaansa, ja miksi? Miten te suhtaudutte kuolemaanne? Missä tästä elokuvasta on kristinusko? Olisiko yksi uskonnon houkutuksia nimenomaan kuolevaisuuden kieltämisen mahdollisuus?