keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU

Osallistu Koulukinon palautekyselyyn

Arvomme kaikkien palautetta antaneiden kesken elokuvalippuja

SV | EN | RU
Lukekaa seuraavat visuaalisen suunnittelijan kertomukset roolihahmojen muotoutumisesta. Vertailkaa kerrottua roolihahmojen kuviin. 
Miettikää, kuinka hyvä ja paha ilmenevät elokuvan hahmoissa. Suunnitelkaa ja piirtäkää oma, hyvä tai paha päähenkilönne piirroselokuvalle ja kuvailkaa sitä muutamalla sanalla. 
Yksi elokuvan kolmesta pääanimaattorista on Luca Bruno. Monikansallisena yhteistyönä valmistuneen elokuvan kaksi muuta pääanimaattoria ovat Tanskassa työskennellyt Ludo Savonniere ja Saksassa ollut Peter Bohl. Heidän tehtävänään oli huolehtia siitä, että useita vuosia kestänyt ja 
kymmeniä animaattoreita työllistänyt elokuva ei näytä tilkkutäkiltä, vaan yhtenäiseltä ja yhdenmukaiselta. Brunon ensimmäisenä tehtävänä oli päättää, miten hahmot liikkuivat. Niiden ulkomuoto oli siis jo päätetty, kun hän kävi yhdessä muiden pääanimaattoreiden ja ohjaajan kanssa pohtimaan, 
kuinka Niko ravaa tai miten sudet jolkottavat. ”Sitten aloin tehdä liikekirjastoa, eli kaikille hahmoille tehtiin valmiita liikkeitä, joita muut animaattorit voivat käyttää. Sillä tavalla pysyy yhtenäinen taso ja se nopeuttaa työskentelyä”, Bruno kertoo. 
 
Porot ja sudet liikkuvat neljällä jalalla, joten suurin osa eleistä pitää saada irti päästä ja vartalosta. Neljällä jalalla liikkuminen lisää myös animointityön määrää. Sudet tosin olivat myös hauskoja ja haastavia. Niiden ulkonäkö oli hyvin suunniteltu ja niille oli mukava animoida 
susimaisia hiippailuja ja ravaamisia. (Lähde: elokuvan lehdistömateriaali) 
 
Kun elokuva oli vihdoin valmis kuvattavaksi, jaettiin kohtaukset eri maiden ryhmien kesken. Se tarkoitti, että animaattorit eivät yleensä työskennelleet koko ajan saman hahmon kanssa, vaan joutuivat ikään kuin loikkimaan roolista toiseen. ”Täällä esimerkiksi kokeiltiin, että minä animoin pääasiassa Juliusta ja Nikoa ja Laura Neuvonen animoi Vilmaa", Bruno selittää. Animaatioelokuvan tekeminen on rekursiivinen prosessi. Ensin animoidaan repliikkien perusteella yksi versio kohtauksesta ja näytetään sitä ohjaajalle. Kommenttien perusteella kohtausta muokataan ja pyydetään taas ohjaajan kommentit. Tätä jatkuu, kunnes lopputulos on tyydyttävä – tai aika loppuu.
Animaattorin ammattitaidon pitää olla kunnossa, sillä etenkin näin isossa hankkeessa valmista kuvaa pääsee näkemään vain harvoin. Animaattorit työskentelevät yksinkertaistettujen ”harmaiden hahmojen” kanssa, siis ilman tietoa siitä, miltä valmis kohtaus näyttää. ”Animaatiossa selkeys ja liioittelu ovat tärkeitä. Sen pitää toimia jo harmaina hahmoina. Sitten, kun se valaistaan tiettyyn tunnelmaan sopivasti ja tulee äänet ja muut, kokonaisuus on valmis”, Bruno sanoo. (Lähde)
 
Elokuvan Art Director, visuaalinen suunnittelija Mikko Pitkänen kertoo tarinan päähahmojen luomisesta: Hän halusi käyttää kaikkia tarvittavia keinoja tehdäkseen Mustasta Sudesta niin painajaismaisen kuin mahdollista: oudot ruumiin mittasuhteet, kuten valtaisa yläruumis ja pikkuruinen selkä, kovat ja terävät muodot. Musta Susi koostuu melkein kokonaan negatiivisista kaarista – hahmossa ei ole mitään ”pyöreää”. Klassisia sarjakuvasusia myötäillen kuono on hyvin pitkä. Kuonon kohdalla Mikko halusi mennä vielä askeleen edemmäs käyttämällä mallina alligaattorin leukoja saavuttaakseen äärimmäisen petovaikutelman. Tuoksena on iso, paha, musta susi. Päähenkilö Nikon hahmo oli toisaalta paljon vaikeampi. Onneksi Mikko Pitkäsellä oli ennen tehtävään ryhtymistään valtava määrä luonnoksia animaattoreilta ja kuvittajilta, joille annettiin tilaisuus hahmotella Nikoa. Nuo luonnokset auttoivat häntä tekemään päätöksen siitä, mihin suuntaan lähteä. Nikossa täytyi olla syvyyttä. Hänen kasvojensa täytyi pystyä ilmaisemaan koko tarinan vaatima tunteiden kirjo. Hänen ilmeidensä vivahteiden täytyi olla paljon runsaammat kuin Mustan Suden. Mikko Pitkänen antoi hänelle isot silmät ja inhimillisemmät mittasuhteet antaakseen animaattoreille mahdollisimman helpot työkalut ilmeiden tuottamiseen. Koska hän halusi Nikon olevan Mustan Suden täydellinen vastakohta, hän pohjasi enemmän pyöreisiin muotoihin. Mikko halusi Nikon olevan viehättävä, mutta samalla uskottava hahmona, joka pystyisi jättämään turvallisen lauman taakseen. Julius oli kaikkien animaattorien lempihahmo: hauska, pieni pullero, jolla on paljon vastuuta. Hän tekee kaikki hauskat temput ja esittää eniten tunteitaan. Lisäksi hän on kaikista hahmoista ihmismäisin. Hän kävelee kahdella jalalla ja elehtii käsillään ja sormillaan. Se on suuri apu animaattorille. (Lähde: elokuvan lehdistömateriaali)

Liitteessä 3 on taustatietoa ja tehtäviä liittyen animaatioelokuvan tekemiseen.