keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

Äidinkieli ja kirjallisuus – Tehtäviä

 

  • Osallistukaa Kotiliesi-lehden keskusteluun ” Mitä ajatuksia Täällä pohjantähden alla sinussa herättää?”
  • Haastattele vanhempiasi, isovanhempiesi tai muuta tuttua henkilöä romaanista.

    • Ovatko he lukeneet sen?
    • Pitivätkö he siitä? Miksi?
    • Kirjoita lehtijuttu haastattelusi pohjalta.
    • Otsikoi itse.
  • Lukekaa Heidi Järvisen tulkinta romaanin ensimmäisen osan juonesta ja muistelkaa elokuvan hahmoja. Valitkaa yksi henkilö henkilögalleria -portaalista tai Heidi Järvisen tekstistä ja kirjoittakaa hänelle kirje nykyihmisen näkökulmasta; lohduta Almaa, rohkaise Akselia, kerro Elmalle ja Akustille, mitä olisit toivonut heille jne.

 


Täällä Pohjantähden alla ensimmäinen osa alkaa kuuluisilla sanoilla: ”Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi”. Lisäisin tähän myös Alman. Alma on Jussin vaimo, pappilan piika. Jussi taas on tullut pappilaan orpopoikana ja on nyt renkipoikana. Eletään 1800-luvun loppua.

Jussilla on salainen haave. Hän pyytää rovastilta luvan raivata pappilan suolle itselleen torpan. Rovasti ihmettelee mitä Jussi suolla tekee, mutta hän ei tiedä, että Jussilla on aika suuretkin suunnitelmat. Jussilla on koko ajan myös huoli siitä, että rovasti tai joku muu huomaa saman kuin hän. Jussi on nimittäin keksinyt, että koskea alentamalla suon kuivaus käy jokseenkin vaivattomasti.

Jussin suuremmista suunnitelmista kielii vain eteiseen piilotettu vanha, käytettyjen rattaiden akseli. Se on jo kaksi vuotta sitten huutokaupasta huudettu ja hämärässä tuotu kotiin niin, ettei kukaan näe.

Jussilla on myös säästöjä rovastin takana ja pikkuhiljaa niitäkin tarvitaan. Jussi raivaa ja raivaa ja Alma käyt pappilassa töissä. Alma huomaa hirsien pituudesta, ettei Jussi meinaa tehdä ihan tavanomaista torppaa vaan isomman, siihen aikaan vähän suureellisen. Alma tajuaa, että torppaa tehdään enemmän kyläläisille, muttei hän sitä Jussille näytä. Hymyilee vaan itsekseen, nauraa ”sisäistä naurua” joka on Almalle ominaista.

Alma on tyyni ja tasapainoinen, tämän päivän sanaston mukaan hänellä on hyvä tunneäly. Hän on peruspositiivinen ihminen, ulospäin tyyni mutta sisäisesti eloisa.

Jussi on enemmän negatiivisuuteen taipuvainen ja epäileväinen. Hän on kaikkea muuta kuin ulospäin suuntautunut, mutta sisukas kuitenkin. Ja kuuluisa saituudestaan, sillä mistä sitä köyhä muusta säästäisi kuin syömisestä, kuten Jussi sanoo.

Täysin päinvastainen mies elelee Kivivuoren torpassa. Otto Kivivuori on laiskahko mutta reilu ja perusluonteeltaan kiltti. Hän soittaa suutaan ja vitsailee jatkuvasti, eikä oikein vakavasti osaa puhuakaan. Otto ei kuitenkaan tee tahallaan kenellekään pahaa, eikä halua sellaiseen sekaantua. Oton vaimo, Anna Kivivuori kärsii miehensä ronskeista jutuista, mutta on tyytynyt kohtaloonsa. Anna on pienen talon tytär ja hieman hienostelevainen. Kivivuoren torppa on aina siisti ja lapset paremmin puettuja kuin muilla torppareilla. Siis siisti sisältä, ulkoa ei. Otto ei torpparina ole paras mahdollinen ja usein hän palkkaakin miehen puolestaan taksvärkkiin. Itse hän tekee sillä välin rakennus- ja muuraustöitä. Rahasta ei ole puutetta, mutta perheen elämäntapa vie kaiken mitä tulee.

Alma ja Jussi pääsevät vuoden kuluttua muuttamaan pirttiin ja Jussi jatkaa raivaamista. Seuraavana keväänä aloitetaan navetan rakentaminen. Saadaanpa ostettua oma hevonenkin ja Oton avulla vielä edullisesti. Jussi lupaa jopa Otolle pullon tästä hyvästä ja se on jo paljon.

Hevosta pitää käydä ihmettelemässä vähän väliä ja nyt on huutokaupasta hankitulla akselillakin käyttöä. Tehdään ensimmäiset omat hevoskärryt. Myöhemmin ostetaan myös lehmä. Kohta navetassa on lisäksi kolme nautaa ja lampaita.

Kolmantena vuotena rakennetaan riihi ja sauna ja ostetaan porsas. Alma tulee raskaaksi ja jännittää vähän mitä mieltä Jussi on siitä. Jussi toteaa aluksi vaan, että onneksi Alma voi silti aika pitkälti talveen käydä työssä. Alma vaan nauraa sisäistä nauruaan. Myöhemmin Jussi toteaa lehmänkin olevan tiineenä ja tuumaa: ”Näyttää olevan äreetä meininkiä sen asian kanssa tässä torpassa”.

Syntyy Akseli. Perhe elelee paljolti omissa oloissaan. Mutta kun ruis kuolee, suree Jussi ruista ja Alma Jussia. Näissä kohdissa luonteiden erot tulevat esiin. Jussi menee suoraan pohjalle ja Alma kannattelee. Alma myös turvautuu uskoon, mutta Jussi ei. Jussi on kyllä niiden asioiden edessä nöyrä, muttei laske asioitaan korkeimman hoivaan kuten Alma.

Alma suhtautuu myös työhön eri tavalla kuin Jussi. Hän tekee ja touhuaa koko ajan, muttei ahnehtien kuten Jussi. Eikä Alma paneudu työhönsä niin täysillä. Hän organisoi töitään miettimällä mitkä työt sopivat yhteen. Vähän matonkutomista sillä välin kun perunat kiehuu. Kovalla työnteolla ja säästäväisellä elämisellä he lopulta tuottivat enemmän kuin kuluttivat. Linna kirjoittaakin, että Koskelassa kiukutellaankin työtä tekemällä.

Akseli on seitsemänvuotias kun vanha rovasti kuolee. Jussin hätä on suuri, sillä hän pelkää että heidän elämisensä muuttuu kun pappilaan tulee uusi rovasti. Mitään kirjallista sopimusta torpasta ja sen vuokrasta ei ole.

Uudeksi kirkkoherraksi valitaan nuori Lauri Salpakari. Hän tulee Helsingistä eikä tiedä maanviljelystä juuri mitään. Tähän hänen on helppo vedotakin monessa tilanteessa saadakseen vastuun pois itseltään. Salpakari on kyllä perusluonteeltaan oikeudenmukainen, mutta luonteenlujuutta ei aina löydy.

Hänen vaimonsa Ellen Salpakari taas on hyvin tomera nainen. Ellen on terävä-älyinen ja voimakastahtoinen. Hänen elämäntyylinsä monine palvelijoineen alkaa pian tuntua pappilan rahoissa ja lopulta ollaan siinä tilanteessa, että lupauksista huolimatta Jussin pelot alkavat käydä toteen.

Kirkkoherra tekee Jussin kanssa aluksi väliaikaisen sopimuksen, sillä koki olevansa täysin kokematon näissä asioissa. Sopimus takaa Jussille asumisoikeuden torppaan ja sen maihin, edellyttäen ettei virkatalon etu kirkkoneuvoston päätöksen mukaan toista vaadi. Tähän lauseeseen Ellen Salpakari sitten vetoaakin aina, kun pappilan rahatilanne hänen mielestään niin vaati. Elämä kuitenkin jatkuu entisellään ja Jussikin jo välillä unohtaa pelkonsa häädöstä.

Akselille on syntynyt pikkuveljet Aleksi ja Akusti. Uuden kirkkoherran mukana todellinen torpparin elämä on tullut Koskeloille tutuksi. Taksvärkkiä on kolmena päivänä joista kaksi oli hevospäiviä. Lisäksi pyydetään vähän väliä ”rahalla” päiväksi työhön eikä kieltäytyä oikeastaan voi. Myös omat viljelykset, elukat ja torppa pitää hoitaa. Sitä kirkkoherra ei tosin ikinä huomaa.

Akseli kasvaa kovaa vauhtia yhtä hyväksi työmieheksi kuin isänsä. Jussikin häntä joskus jopa kehaisee. Itsepäinen ja sitkeä Akseli myös on. Sen saa myös Jussi huomata kun viimeisen kerran antoi Akselille risusta ja tämä ei silti antanut periksi. Silloin Alma sai Jussin ymmärtämään että Akselin kanssa edetään paremmin hyvällä. Jussi ei tosin hyväksynyt ajatusta työnteosta hyvittelystä: ”Työ kuuluu ihmiselle ilman muuta, niin kun vaatteet päälle.” Akselia ei kuitenkaan sen jälkeen lyöty, eikä hänen itsepäisyytensä siitä lisääntynyt.

Otto ottaa kummin roolinsa tosissaan ja Akseli saakin usein Otolta ja Annalta sellaisia asioita, joita ei kotoa Jussin nuukuuden takia saanut. Esimerkiksi sukset.

Kirkkoherran rouva on kova suomenkielen ja suomalaisuusliikkeen puolestapuhuja. Hän alkaakin heti puuhata kylälle kansakoulua. Se rakennetaan talkoovoimin. Isännät lahjoittavat rakennustarvikkeita ja miehet ovat yhdessä rakennustöissä.

Suurimpana lahjoittajana on Paroni Magnus. Hän oli kylän keskuksen, suuren kartanon herra. Paroni puhuu huonoa suomea ja tämä ärsyttää kirkkoherran rouvaa. Paroni on kaikkien arvostama ja pelkäämä. Jussista paroni on melkein kuin jumalasta seuraava, ei oikein verrattavissa ihmiseen.

Kartanon ympärillä on muonamiesten ja renkien pienet tuvat ja niiden takana torpat pienten maatilkkujensa keskellä. Muita taloja kylällä ovat Töyry, Kylä-Pentti ja Mäki-Pentti.

Torpparien, työläisten ja herrasväen välillä patsastelee kylän räätäli Aadolf Halme. Halme on itseoppinut ja hyvän ilmaisutaidon omaava mies. Hän on käytökseltään ja puhetavaltaan kuin herrasväkeä, vaikka räätäli onkin. Halme on oikeudenmukainen ja hänen jokainen sanansa on tarkoin harkittu. Myös kirkkoherra ja hänen vaimonsa hyväksyvät Halmeen ja keskustelevat paljon hänen kanssaan. Halme on kova pitämään suureellisia puheita ja hän laukoo aika rohkeastikin mielipiteitä puheissaan. Näistä mielipiteistään hän ei luovu ja joutuukin niistä tilille useamman kerran. Halmeesta käytetään kylällä myös nimitystä ”mestari”.

Jussin sopimuksen taksvärkkipäivien määrää nostetaan. Kirkkoherra ei tätä haluaisi, mutta suostuu tähän vaimonsa pyynnöstä. Kirkkoherra itse karsisi heidän palvelijoidensa määrää. Jussin ei auta kuin suostua. Kirkkoherra vetoaa siihen, että sopimus vaatii molempien osapuolien suostumusta, eli pyyntöhän tämä vain on. Jussilla ei kuitenkaan todellisuudessa ole mitään mahdollisuuksia kieltäytyä, sillä hän pelkää saavansa häädön. Päivien lisäys ei ole sinänsä kovin iso juttu, mutta se lisää elämän epävarmuuden tuntua ja Jussin selkä ja mahakivut lisääntyvät.

Akseli varttuu tietoisena tästä epävarmuudesta. Hän näkee jo kirkkoherran puheesta tämän teennäisyyden. Akseli seuraa sivusta, miten isä ahertaa, vaikkei selkä ole vuosiin enää edes suoristunut. Yöllä isän selkää särkee niin, ettei hän saa nukutuksi.

Venäjän keisari, Suomen suuriruhtinas Nikolai toinen allekirjoittaa Helmikuun manifestin. Tämä on valtava järkytys varsinkin Ellen Salpakarille. Hän kiertää talosta taloon keräämässä nimiä adressiin joka on tarkoitus toimittaa keisarille. Hänen on siis käytävä myös torpissa ja mäkituvissa. Suurin osa näiden asukkaista osaa kirjoittaa, mutta ihan joka paikasta ei nimeä listaan haluta laittaa. Keisari ei kuitenkaan ota adressia vastaan ja epätoivo jatkuu.

Vuosisata vaihtuu. Kirkkoherran vaimo hankkii Jussille raivausmitalin ja vertaa tätä Saarijärven Paavoon. Hienot puheet eivät kuitenkaan Jussia niinkään hetkauta, vaikka onhan tunnustus hieno. Alma on ylpeä. Raivausmitali ei paljon lohduta, kun Ellen Salpakari saa miehensä mykkäkoulun ja erillään nukkumisen jälkeen suostumaan vaatimukseensa. Ellen ratkaisee pappilan taloudellisen ahdingon niin, että Jussin maista otetaan kolmannes takaisin pappilalle. Tai palautetaan, kuten kirkkoherra asian ilmaisee. Siinä on sen raivaamisen arvostus. Jussin pelko siis osittain toteutui.

Samaan aikaan ammutaan Bobrikov. Bobrikov oli saanut keisari Nikolai toiselta diktaattorin oikeudet ja yritti Suomen kenraalikuvernöörinä venäläistää Suomea. Bobrikovin murhan rinnalla Koskelan Jussin asia on pappilan väelle aika pieni.

Mutta Jussille ei Bobrikovin murha kovalla työllä raivattujen maiden menettämisen rinnalla merkitse paljoakaan. Asia vaikuttaa myös Akseliin. Ja kun Alma lopulta toteaa, että pitää tyytyä Jumalan tahtoon, Akseli suuttuu. Hän huutaa: ”Älkää siihen Jumalaa vedelkö. Ei Jumala tarvitte meidän suota… Ei Jumala lähetä maitoo meijeriin… Toi papin saatana se on joka ne vie. Ei kaikkia sentään sovi aina Jumalankaan syyksi panna.”

Kylälle aletaan rakentaa palokunnantaloa. Akselin tekisi mieli mennä talkoisiin, mutta Jussi kieltää menemästä. Halme pyytää Akselia monta kertaa ja harjoituksia katsellessaan Akselin tekisi mieli kokeilla.

Otto tarjoaa Akselille työtä aliurakkana. Akseli huhkii melkein yötä päivää sillä kotonakin on työtä ja taksvärkissä on myös käytävä. Nyt hän saa kuitenkin ensimmäisen kerran omaa rahaa. Akseli ostaa hyvän pukukankaan ja räätäli Halme tekee siitä hänelle puvun. Akseli antaa rahaa myös Almalle, että tämäkin joskus saisi itselleen jotain. Uusi puku oli torpparin pojalle merkittävä asia, vaikkei sitä saanut näyttää. Akseli alkaa käydä enemmän kylällä ja viihtyä yhä useammin Halmeen seurassa. Hänestä tulee palokuntalainenkin.

Alkaa vuoden 1905 suurlakko. Tähän herätään myös Pentinkulmalla. Sana lakosta leviää ja väki kokoontuu palokunnantalolle. Myös herrasväki ja isännät olivat paikalla. Töyryn talon torppari Laurila kysyykin: ”Että kun herrakkin ny on ruvenneet lakkoon, niin mitä ne tekee? Mistä ne oikein lakkaavat? Ei mun mielestäni semmonen voi töistä lakata, joka ei niitä koskaan ole tehnykkän.” Tähän kirkkoherran vaimo vastaa, että juuri niin sanotut herrat panevat alttiiksi eniten: virkansa, tulevaisuutensa, jopa vapautensakin. Lakkopäätöstä ei saada aikaan.

Suurlakko tuottaa tulosta ja Suomeen palautetaan lailliset olot. Pentinkulmalle perustetaan työväenyhdistys. Työväenyhdistyksen puheenjohtajaksi valitaan räätäli Halme ja Ottokin valitaan johtokuntaan. Heidän ensimmäisenä tehtävänään on yrittää selvitellä Töyryn isännän ja hänen torpparinsa Anttoo Laurilan kiistaa. Töyry on antanut Anttoolle häädön, mutta Anttoo perheineen vannoo, etteivät he sovinnolla torpastaan lähde. Asiasta yritetään neuvotella, mutta Töyryn isäntä ei peru häätöä, eikä Anttoo suostu lähtemään.

Häätö on siis suoritettava väkisin. Työväenyhdistys on paikalla ja Halme määrää Akselin kantamaan lippua kun yhdistys marssii laulaen häätöpaikalle. Töyryn isäntä antaisi vielä Anttoolle hieman lisäaikaa, mutta tämä ei jousta.

Väki siis ajetaan pihalle, ikkunat rikotaan ja torppa tehdään asumiskelvottomaksi mm rikkomalla uuni. Eläimet päästetään vapaaksi ja Anttoo viedään putkaan. Loppunäytöksenä Laurilan perheen äiti Aliina näyttää Töyryn emännälle takapuolensa ja osansa saa nimismieskin. Aliina ja lapset jäävät hankeen itkemään.

Kyläläiset ovat keränneet rahaa Lauriloiden auttamiseksi ja Akselikin halusi osallistua siihen. Jussilta oli turha tällaiseen rahaa pyytää, joten Akseli lainasi Otolta ja lupasi maksaa työllä takaisin. Laurilat eivät siis joutuneet täysin ”ulkosalle” eivätkä eläimet, mutta ei tästä suunnitelmasta tietenkään Töyrylle ja nimismiehelle kerrota. Tilanne kärjistyy paikanpäällä ja kasakat rupeavat hajottamaan työväenyhdistyksen ryhmää. Ryhmä poistuu ja suuremmilta rettelöiltä vältytään.

Akselin luonne tulee jo tässä kohtauksessa esiin. Hänen on vaikea toimimatta kestää tällaista vääryyttä ja Halme ja Otto saavat rauhoitella häntä että hän pysyy rivissä. Halme vastustaa väkivaltaa viimeiseen asti ja hän haluaa saada asiat läpi rauhanomaisin toimin.

Itse Eetu Salin vierailee Pentinkulmalla puhumassa sosialismista. Tässä kohtauksessa astuu paremmin esiin myös Oton ja Annan vanhin poika Janne Kivivuori. Janne on älykäs ja omaa isänsä hyvän suuvärkin. Hän on sanavalmis, muttei ilkeä. Janne on tasapuolinen, voisi sanoa demokraattinen nuoresta asti. Janne lueskelee itsekseen lakia ja hänet esitelläänkin Salinille yhdistyksen lakimiehenä. Otto tosin tokaisee tähän, että: ”Ei se sitä sillä lue, että hän osais lain täyttää, vaan sillä, että hän tietäis kuinka sen kiertäminen kävis”.

Eräs perhe ansaitsee myös esittelyn. Leppäsen Preeti ja Henna ja heidän lapsensa Valenti ja Aune. Valenti on Halmeella räätälinopissa ja toimii siinä samalla työväenyhdistyksen ja Halmeen sihteerinä. Aune taas on koko kylän poikien Aune. Aunea saattelee yksi sun toinen, mm. Kivivuoren Oskari. Tämän tajutessaan alkaa Akselikin vielä paremmin ymmärtää asian päälle ja myös hän käy Aunen opissa.

Akseli alkaa kuitenkin huomata, että myös Kivivuoren Elinasta on kasvamassa nainen, ja vielä oikein kaunis sellainen. Elina on kuitenkin täysin eri asia kuin Aune.

Akseli alkaa käydä useammin Kivivuoressa ja Otto vähän arvailee hänen kulkunsa syytä. Anna ei tästä heti innostu, sillä hän haluaisi lähettää Elinan opiskelemaan.

Edessä ovat vaalit. Sosialistien ehdokkaana on Hellberg. Naisillakin on nyt äänioikeus ja Akseli saa taivuteltua Jussin ja Almankin äänestämään. Sosialistit saavat vaalivoiton.

Vuoden 1907 helluntaina Akseli on 20-vuotias. Pikkuveli Aleksi pääsee ripille. Ripille pääsee myös Kivivuoren Elina. Aleksin vieressä ehtoollisella on kirkkoherran poika Ilmari Salpakari. Toisella puolella on Töyryn poika Arvo. Ilmari hieman pelleileekin Aleksille, mutta tämä on niin jännittynyt että keskittyy vain omaan vuoroonsa. Jos nyt on aikuisen elämä alullaan, on tämän kolmikon kohdattava myöhemmin myös siinä loppuvaiheessa.

Akseli saa rauhassa katsella Elinaa tämän ollessa ehtoollisella ja sen jälkeen ei oikein sitten pysty Elinaa unohtamaankaan.

Maanvuokralakia odotetaan toteutettavaksi. Lain pitäisi säännöstellä torpparien oloja ja estää mielivaltaisia häätöjä. Laki vain pitkittyy pitkittymistään. Pentinkulmalle aletaan rakentaa työväentaloa, sillä paroni on kieltänyt palokunnantalolla sosialistiset kokoukset. Akselikin innostuu sosialismin aatteesta ja on aktiivisesti toiminnassa mukana.

Paroni oli monesti huomauttanut Oton huonosta torpan hoidosta ja hänestä Oton ainainen suunsoitto vaikutti myös muuhun työväkeen negatiivisesti. Lopulta Otto sitten saa häädön. Häätöä ei kuitenkaan Kivivuoressa kauaa surra ja Otolla on paljon muuraus- ja rakennustöitä, eli heillä hätä ei ole kovinkaan suuri.

Kivivuoren Janne menee naimisiin ja hänen häänsä ovat uuden työväentalon ensimmäinen tilaisuus. Akselin ja Elinan tilanne tulee muidenkin tietoon ja pienen hiljaisen pureskelun jälkeen asia hiljaisesti hyväksytään. Enää puuttuu vain Akselin aloite.

Akseli tuleekin kättä pyytämään ja Otto kiusaa minkä kerkiää. On kuin ei lainkaan ymmärtäisi mitä Akseli yrittää sanoa. Lopulta Akseli tokaisee: ”minä nain Elinan”. Otto pelleilee vielä hiukan, mutta lupaa sitten tyttärensä viinapullosta.

Onnea tulee lisääkin. Maanvuokralaki vahvistetaan taannehtivana. Paroni joutuu siis perumaan Kivivuorten häädön. Torppari saa nyt halutessaan maksaa vuokransa rahalla. Vuokran määrän vahvistaa riitatilanteissa vuokralautakunta, eli liian suurella vuokralla ei torpparia saa pois ajettua. Lain on tarkoitus olla voimassa vuoteen 1916, mutta sen uskotaan ja toivotaan jatkuvan.

Jussi ja Alma muuttavat ”vaarinpirttiin” ja Elina ja Akseli alkavat isännöidä vanhaa puolta. Akselin on tarkoitus maksaa veljilleen heidän osuutensa vähitellen. Alma ja Elina tulevat hyvin toimeen, vaikka aluksi onkin pientä arkailua molemmin puolin. Elina tajuaa pian senkin, mikä Jussin heikko kohta on. Kahvi! Sillä Elina saa Jussin houkuteltua sisälle ja ensimmäisen kupillisen jälkeen maistuu toinenkin.

Vuonna 1913 Akseli ja Elina saavat ensimmäisen lapsensa, Vilhon. Se lieventää hieman katkeruutta, jonka maanvuokralain raukeaminen luo. ”Maanomistajalla on oikeus häätöön, jos torpan maat sijaitsevat niin että niiden palauttaminen tilan viljelysten yhteyteen on välttämätöntä hyvin järjestetyn viljelyksen kannalta.” Nämä sanat olivat lähes sama kuin koko lain hävittäminen.

Akseli valitaan työväenyhdistyksen johtokuntaan. Ensimmäinen maailmansota alkaa, mutta se ei vielä paljon kyläläisiä hetkauta. Enemmän hetkauttaa tieto Leppäsen Aunen raskaudesta. Isäehdokkaita riittää, mutta Aune on vakuuttunut, että isä on Kivivuoren Oskari. Oskari ei suostu ottamaan vastuulleen näin epävarmaa asiaa.

Kirkkoherran ja rouvan poika Ilmari Salpakari lähtee salaa Saksaan upseerikursseille. Sota näkyy myös Pentinkulmalla, jossa upseeriryhmät kiertelevät etsimässä sopivia paikkoja linnoitustöille.

Akseli ja Elina saavat toisen lapsensa Eeron. Akseli pitää työväentalolla ensimmäisen julkisen puheensa. Pulaa on monesta asiasta ja ”trokaaminen” kukoistaa. Rahan arvo alenee ja niin kuluvat Koskelan Jussiltakin elämäntyön jäänteet, vaikkei hän itse siihen voi vaikuttaa. Ainoana lohtuna Jussille ovat hautapaikat, jotka hän on itselleen ja Almalle ostanut.

Venäläisiä sotilaita saapuu vallitöihin ja heidät majoitetaan palokunnantalolle. Sotilaiden lisäksi kylään tulee myös vierasta työväkeä ja heidän mukanaan elintarvikkeita. Myös työtä on nyt tarjolla. Otolla on suuri urakkaporukka vallityömaalla. Siellä työskentelevät myös Koskelan veljekset. Myös naisia on työssä.

Yksi heistä on Laurilan Anttoon tytär Elma. Elma käyttäytyy rujosti ja miesmäisesti, mutta on todellisuudessa aika herkkä. Hän on kasvanut vihan ilmapiirissä ja se näkyy. Elma tuntee kiinnostusta Koskelan Akua kohtaan, muttei halua sitä näyttää.

Pentinkulmalla tapahtuu myös ensimmäinen tappo. Laurilan Uuno puukottaa ryyppyillan päätteeksi kehkeytyneessä tappelussa miehen. Hän saa viiden vuoden tuomion. Tapaus on kylällä suuri ja pikkupojat leikkivät sitä pitkään.

Venäjällä tapahtuu vallankumous. Venäläiset sotamiehet ampuvat upseerejaan myös Suomessa. Halme noutaa Akselin ja kertoo uutisen. Kyläläiset kokoontuvat työväentalolle ja Akselikin uskaltaa jo haaveilla omasta maasta. ”Minä maksan raa’an maan hinnan kyllä mielelläni. Minä en pyydä ilman mitään. Ja jos sais sen suon lopun niin sen ylösotto korvais sen mikä menetettiin… Päästäs vihdoin viimmen oikein elään.”

Lakot leviävät joka puolella. Isännät joutuvat pellolle töihin. Työväki vaatii kahdeksantuntista työpäivää. Työväentalolla pidetään kokous, jossa äänestetään lakon puolesta, vaatimuksena kahdeksan tunnin työpäivä. Työväen johtokunta kiertää taloissa kertomassa päätöksestä. Vaatimukseen ei suoralta kädeltä suostuta.

Halme yrittää turhaan kokouksissa vedota lakkolaisten työläiskunniaan, ettei rähinöitä syntyisi. Hän sanoo: ”me olemme nousseet nimenomaan sortoa vastaan emmekä sitä harjoittamaan.” Seuraava mielenosoitus menee kuitenkin rähinäksi ja tappelu on taas valmis.

Senaatti lähettää pitäjään kaksi kansanedustajaa sovittelemaan lakkoa. Työväenyhdistyksen väki osoittaa mieltään talon ulkopuolella neuvottelujen aikana laulaen ja soittaen. Pitkän neuvottelun jälkeen isännät hyväksyvät vaatimukset ja sopimukset kirjoitetaan.

Työt aloitetaan taas, mutta iloa ei kauaa kestä. Eduskunta uhataan hajottaa. Viimein uutinen varmistuu ja Elina saa pitkään rauhoitella vihaisena kotiin palaavaa Akselia. Suomessa tämä eduskunnan hajoaminen merkitsi kuitenkin sosialistien ja porvareiden yhteyden lopullista katkeamista.

Porvaripuolueet saavat enemmistön vaaleissa. Olot ovat huonot ja kerjäläisiä poikkeaa myös Koskelaan. Bolshevikit nousevat valtaan Venäjällä.

Kirkonkylällä pidetään sosialistien kokous, jossa ehdotetaan aseiden hankkimista. Huhut kertovat porvarien suojeluskuntien aseistautumisesta ja niiden harjoituksista. Janne Kivivuori ja räätäli Halme ovat jyrkästi vastaan, mutta häviävät. Myös Akseli on aseiden hankkimisen kannalla ja Halme on pettynyt. Kivivuori ja Halme ilmoittavat etteivät tule millään tavalla ottamaan osaa tähän kaartin perustamiseen. Lopuksi valitaan toimikunta viemään asiaa eteenpäin ja Akseli valitaan Pentinkulman edustajaksi.

Kaartia ei kuitenkaan ehditä perustaa ennen kuin yleislakko alkaa. Ja kohta jo loppuukin. Mommilassa tapahtunut maanviljelysneuvos Alfred Kordelinin murha kuohuttaa mieliä. Jussi vastustaa viimeiseen asti poikien mukana oloa kaartissa. ”Sen tiedätte että ette semmosiin tappokaarteihin rupee. Johan ny on ihmiset vallan susiksi tulleet…Mennään ihmisten asuntoihin pyssyjen kanssa ja tapetaan toiset kotionsa.”

Elina odottaa kolmatta lasta. Kaarti perustetaan. Halme jää kokouksesta pois ja myös Otto sanoutuu irti kaartista.

Senaatti antaa Suomen itsenäisyysjulistuksen, jonka eduskunta vahvistaa 6.12.1917. Suomessa olevat bolshevikit kannustavat Suomen työväkeä vallankumoukseen ja lupaavat apuaan ja aseitaan punakaarteille. Akselikin tuo kotiin kolme kivääriä ja ne piilotetaan pahnojen alle riiheen Jussilta piiloon. Iltaisin käydään harjoittelemassa ampumista ja kotiväki kuuntelee hiljaisena pihassa.

Punakaartit valtaavat Helsingin 28.1.1918. Akseli saa oman plutoonansa päällikkönä viestin liikkeelle panosta. Ensimmäinen tehtävä on kiertää taloissa takavarikoimassa aseet. Akseli seurueineen kiertää Töyryn talolla, pappilassa ja kartanolla. Vartiomiehet asetetaan paikoilleen suojeluskaartilaisia varten. Työväentalosta muodostuu ”kasarmi”.

Akselin veli Aku tapaa kaksi tuntematonta miestä tiellä ja vie heidät työväentalolle kuulusteltavaksi. Akseli lähettää heidät kirkonkylään esikuntaan. Myöhemmin selviää että miehet on surmattu. Halme kertoo asiasta Akselille ja myöhemmin syy näiden miesten taposta vieritetään Akselin harteille. Väitetään hänen laittaneen miesten mukaan lapun jossa käskettiin tappamaan heidät.

Akselin veljen Akun ja Laurilan Elman välille kehkeytyy romanssin poikanen. Asia kuitenkin jää kesken kun Aku lähtee rintamalle. Pentinkulmalaisten joukko lähtee junalla Tampereelle. Siellä heidän piti saada lisää vaatetta, mutta varusteita ei ole jakoon. Kaupunkilaisilla on vielä huonommin ulos sopivat vaatteet ja ylimääräiset menevät heille.

Totuus siitä mihin ollaan menossa alkaa valjeta kun komppania marssii kohti rintamaa. Komppanian päällikkö Ylöstalo osoittautuu nopeasti hyvin epävarmaksi ja turvautuu Akseliin. Jonkinlainen hyökkäyssuunnitelma, hyökätään kylä kylältä, esitetään. Näissä neuvotteluissa Akseli tajuaa, ettei vallankumouksella ole mitään salaperäistä mahtia tai voimaa. Sen muodostavat yksinkertaisesti hän ja hänen kaltaisensa miehet.

Punaisten voittokulku loppuu lyhyeen ja tilannetta ei kohta enää hallitse kukaan. Tieto ei kulje ja komppanioiden johtajat ovat huhupuheiden varassa. Aletaan ymmärtää sekin vaihtoehto, että sota saatetaan hävitä ja päälliköt tietävät mikä heidän kohtalonsa sen jälkeen tulee olemaan.

Pentinkulmalaisten ensimmäinen uhri on Laurilan Arvi. Halme käy viemässä suruviestin Anttoolle ja Alinalle. Pentinkulma saa osansa myös punaisesta terrorista kun Paroni surmataan. Surmaajat eivät ole kyläläisiä. Paronin murha järkyttää Halmetta niin, että tämä sairastuu vakavasti. Samaan aikaan Elina synnyttää kolmannen pojan. Kirkkoherrakin vangitaan sillä hän piti rohkean saarnan paronin hautajaisissa.

Tilanne rintamalla alkaa olla epätoivoinen ja punaisia pakenee, myös päälliköitä. Akseli yrittää loppuun asti luoda uskoa joukkoihin ja taistelee itse etunenässä. Kun käsky perääntymisestä tulee, alkaa väki vaatia kotona käymistä. Akselin tehtäväksi jää johtaa punaisten pakolaisten karavaani venäjän puolelle turvaan. Päätetään että Akseli ja Aku jäävät kotiin, sillä heidän uskotaan selviävän lievin tuomioin.

Pakolaisvirran mukana kulkee myös naisia ja lapsia ja Pentinkulmalta mukaan lähtevät myös Laurilan Elma ja Uuno. Viime töikseen Uuno käy Töyryllä hakemassa isännän mukaansa ja ampuu tämän tienposkeen kostaen näin isänsä häädön. Pakolaismatkalla käydään vielä taistelu, jossa kaatuu Elinan veli Kivivuoren Oskari.

Sota päättyy valkoisten voittoon. 16.5.1918 Mannerheim johtaa valkoisten voitonparaatia Helsingissä. Pakolaiskaravaanitkin antautuvat ja yli 40 000 vankia kootaan Fellmannin kentälle odottamaan vankileireille ja kotikyliin siirtoa.

Pentinkulman jälkiselvittelyjä

Akselia ei luovuteta kotikylään, sillä hän on päällikkönä arvokas kuulusteltava. Vankileirin teloituksissa surmansa saa Laurilan Elma. Naisiakaan ei säästetty. Akselin veljet haetaan kotoa kuulusteltaviksi. Kuultuaan poikien tuomiosta Jussi juoksee hädissään kylällä yrittäen pyytää kirkkoherraakin puhumaan poikien puolesta. Kirkkoherra on sen jo tuloksetta tehnyt, mutta lupaa yrittää vielä. Jussi jatkaa juoksuaan kunnes kuulee laukaukset. Samaan kasaan ammutaan myös räätäli Halme. Lue kirjasta s.413.

Alma käy pyytämässä saada haudata pojat siunattuun maahan, mutta se ei vielä onnistu. Alma pääsee siunaamaan poikansa vasta vuosikymmenien kuluttua.

Akseli viruu kuolemansellissä ja oikeastaan jo toivoo kuolemaa. Hän kärsii veriripulista ja on osan aikaa jo muissa maailmoissa. Hän kirjoittaa vielä viimeisen kirjeen kotiin. Lue osia kirjeestä s.488.

Akseli kuitenkin välttää kuolemantuomion täpärästi, sillä armahduslaki pelastaa hänet. Hän palaa vankileiriltä vuonna 1922.

Vaikutus ihmiselämään

Tragedia oli valtava. Lapsia jäi orvoksi ja perheitä ilman isää. Punaisten lapset olivat koulussa usein eri asemassa kuin valkoisten lapset. Sodan tapahtumista ei oikein uskallettukaan puhua ja niitä hävettiin. Pelko leimasi pitkään ihmisten elämää. Vihan laantuessa tunnustettiin että rangaistustoimissa tuli ylilyöntejä.

Näin käy myös Pentinkulmalla. Esimerkiksi Koskelan veljesten teloitusta pidetään valkoistenkin puolelta turhana. Alma ja Jussi siis menettävät kaksi poikaansa ja Akseli viruu pitkään vankileirillä odottamassa kuolemaa. Palattuaan kotiin, hän on pitkään fyysisesti huonossa kunnossa ja vasta pitkän ajan kuluttua hän kykenee työhön. Talo on kuitenkin hoidettava ja työt tehtävä, ja Ottokin auttelee minkä pystyy.

Syyllisyys painaa Akselia pitkään. Hän kokee sitä veljiensä kuolemasta ja omaatuntoa painaa myös Halmeen kuolema. Olihan hän pyytänyt Halmetta mukaan kapina-ajan toimintaan vaikka tämä olisi pysytellyt poissa. Akseli saa kuitenkin helpotusta saadessaan äidiltään ja Halmeen vaimolta synninpäästön. Preeti ja Otto jotka olivat hautaamassa ammuttuja, kertovat Almalle poikien olleen kuin nukkuvia ja suukin hieman hymyssä. Tämä rauhoittaa Almaa selvästi. Kestää kauan ennen kuin Akseli pystyy keskittymään kunnolla talon töihin ja ajattelemaan tulevaisuutta.

Juonitiivistelmä: Heidi Järvinen, Kulttuuriperinnön tutkimuksen opiskelija, Pori Yliopistokeskus, Teema-hankkeen koordinaattori.