keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

Kirjasta 3D-elokuvaksi

a. Elokuva perustuu Brian Selznickin kirjaan Hugo Cabret (The Invention of Hugo Cabret, 2007). Kirja on kuvaromaani, jossa kuvat ja teksti kertovat vuorotellen tarinaa eteenpäin. Kirjassa on 544 sivua ja peräti 284 mustavalkoista piirroskuvaa. Tarina on kunnianosoitus elokuvan historialle, taikuudelle ja mielikuvituksen lennolle.

  • Lukekaa tai tutustukaa Selznickin kirjaan. Miten kirjan kerronta eroaa perinteisestä kirjan kerrontatavasta? Millaisia asioita kirjassa on kerrottu tai kuvattu kuvakerronnan avulla entä tekstin avulla? Verratkaa kirjaa elokuvaan.

b. Myös Hugo-elokuva on onnistunut tekemään kuvakerronnassaan jotain, mikä omalla tavallaan eroaa perinteisestä.

Kalle Kinnunen kirjoittaa Nyt-liitteen pop-esseessään seuraavaa: Hugo lähestyy sitä, mitä kolmiulotteinen elokuva voisi tavoittaa. Siihen ei ole tehty kolmiulotteisuutta, vaan se on tehty alunalkaen kolmiulotteiseksi. Se tarkoittaa erilaisia kuva-asetelmia, erilaisia kameranliikkeitä ja näyttelijöillekin erilaista tapaa olla. Joskus, kuten nyt, tämä erilaisuus on parempaa. Se voi tuoda lisäsyvyyden paitsi kuvaan myös katsojan mieleen.

Kinnunen jatkaa: Avatarin ohjaaja James Cameron uskoo, että elokuvan tulevaisuus on kolmiulotteinen. Kun elokuvaan saadaan syvyys, se on lähempänä todellisuuskokemusta. Syvyys tuo uudenlaiset psykologiset mekanismit. Kyseessä on samanlainen jymyaskel kuin siirtyminen ääni- ja värielokuvaan. Kysymys kuuluu, puhutaanko viidestä vai sadasta vuodesta.

Hugon on tehnyt intohimoinen elokuvan mestari. Martin Scorsese halusi saavuttaa uudella välineellä kaiken mahdollisen, mikä parantaisi elokuvaa. Eikä se ollut helppoa. Suurin ero kaksi- ja kolmiulotteisen elokuvan välillä on yksinkertainen. Scorsesen vakioleikkaaja Thelma Schoonmaker on todennut, että nyt ollaan huoneessa henkilöiden kanssa. Aiemmin elokuvaa, litteää kuvaa, on tarkkailtu ulkopuolisen silmin. Katseen tarkentaminen syvyyssuunnassa tuo paitsi tapahtuman myös tunnelman lähemmäs. Tilan käytöstä tulee avainkysymys: kun valkokangas todella avaa ikkunan toiseen maailmaan, se täytyy hallita tarkkaan. Ei ole sattumaa, että animaation ulkopuolella 3D on tominut joko hyvin avarissa tiloissa (esimerkiksi Avatarin lentokohtaukset) tai hyvin suljetuissa tiloissa (kuten Hugo, jossa paljon on aseteltu näyttämöllisesti).

  • Keskustelkaa teidän kokemuksistanne Hugo-elokuvaa katsoessannne? Miten 3D siinä mielestänne toimii? Osaatteko sanoa, millaiset kohdat teitä erityisesti kiehtovat? Puhutteleeko Scorsesen elokuvakerronta teitä? Onko katsoja lähenpämä tarinaa ja sen tunnelmaa, jopa osana sitä?
  • Elokuvassa näytetään, kuinka ihmiset hyppivät elokuvateatterissa kirkuen syrjään, kun juna saapui asemalle Lumière-veljesten elokuvassa. Miltä se onkaan mahtanut tuntua? Juuri sen elokuvan ohjaaja Martin Scorsese haluaa 3D:llä meille kertoa. Samalla hän tulee osoittaneeksi, että myös pinnallisena pidetty tehoste voi toimia, kun sitä osaa oikein ja oivaltavasti hyödyntää. Millaisia hyviä 3D-'temppuja' muistatte elokuvista?

c. Isabelle katseli elokuvista otettuja still-kuvia elokuvateatterissa: Joskus minusta tuntuu, että pidän näistä valokuvista yhtä paljon kuin itse elokuvista. Kuviin voi itse keksiä tarinoita (esim. Hugo Cabret -kirjan s. 213).

  • Valitkaa  ja kopioikaa lehdistä tai kirjoista 10 kuvaa ja järjestäkää ne mieluisaan järjestykseen ja kertokaa niiden perusteella tarina. Tai valitkaa vain yksi kiinnostava valokuva, josta kerrotte. Voitte käyttää tehtävään myös Hugo-elokuvan valokuvia elokuvan kotisivuilta.