keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU
a) Muistelkaa mitä elinkeinoja tai ammatteja elokuvassa kuvattiin, ks. ennakkotehtävä. (Poliisi, matkailualan yrittäjä, poromies, baarinpitäjä, kauppias, opettaja, käsityöläinen, salametsästäjä)
 
b) Sallan biologinen äiti värjäsi lankoja. Kokeilkaa kankaiden tai lankojen värjäämistä luonnosta saaduilla väreillä.
 
Kasvivärjäys
Kasveilla kannattaa värjätä villaa, pellavaa ja silkkiä, sillä näihin materiaaleihin väriaines tarttuu parhaiten. Kasvin keräämisajankohta ja kasvupaikka vaikuttavat värin sävyyn, esim. alkukesästä kerätty nokkonen antaa vihreän värin, loppukesästä keltaisen. Keltaisten värien saaminen luonnosta on helpointa.
Muita värejä:
  • mustikka – violetti

  • raparperi – vaalean vihreä

  • nokkonen – himmeänkeltainen

  • tee – vaaleanruskea

  • kahvi – vaaleanruskea

  • kurkuma – neonkeltainen

  • koivu – heleänkeltainen

Aluna (apteekista) on peruspuretusaine, joka ei muuta värjäyskasvin sävyä. Sen avulla väri tarttuu värjättävään kankaaseen/villaan. Kuparivithrillillä ja rautavithrillillä (apteekista) värjätessä saadaan kasveista irtoavaan väriin tummempi sävy. Puretusaineita käytettäessä tulee huolehtia keittopaikan tuuletuksesta. Kasvivärjäykseen ei tule ottaa kattiloita ja kauhoja, joita käytetään elintarvikkeiden valmistukseen. Kun keräätte kasveja, huomioikaa jokamiehenoikeudet ja -velvollisuudet. Älkää poimiko harvinaisia kasveja, kerätkää sieltä täältä. Älkää kuoriko eläviä puita. Jäkälien ja varpujen
keräämiseen täytyyolla maanomistajan lupa.
 
Tarvikkeet: vanha rauta-, teräs- tai emalikattila; kauhoja ja puukeppejä keitoksen sekoittamiseen; puretusaine; vettä sekä keittämiseen että kankaan/villan huuhteluun; villaa tai värjäämättömiä villalankoja

Työvaiheet:
1. Kerätkäävärjäämiseen haluamaanne kasvia runsaasti: 100 grammaa villaa kohden tarvitaan 500-1000 grammaa kasvia. Väriainesta saa parhaiten kasvin lehdistä. Tarkat ohjeet löytyvät kasvivärjäyskirjoista.
2. Keitettävää kasvia liotetaan parin tunnin ajan, jotta väriaines irtoaisi mahdollisimman hyvin. Parhaat tulokset saadaan liottamalla kasvia yön yli.
3. Kasvia keitetään liotusliemessään tunnista kolmeen tuntiin. Keittämisen jälkeen kasvinosat siivilöidään väriliemestä pois.
4. Villa pestään ennen värjäämistä, varovasti, ettei se pääse huopumaan. Villa asetetaan varovasti kädenlämpöiseksi jäähtyneeseen värjäysliemeen.
5. Keitoksen lämpötilaa nostetaan, mutta se ei saa kiehua! Villa saa olla 80–90-asteisessa vedessä noin 15 minuuttia.
6. Aluna lisätään, kun villat ovat olleet liemessä noin 15 minuuttia. Villat nostellaan hellävaroen puretusaineen lisäämisen ajaksi pois liemestä.
7. Kun värjäysaika tulee täyteen, villat nostellaan pois liedeltä. Villat jäähdytetään ja huuhdellaan nostamalla ne asteittain viilenevään huuhdeveteen. Villat voi myös jättää jäähtymän värjäysnesteeseen.
8. Liedeltä nostetussa värjäysliemessä voi jälkivärjätä uutta villaa. Puretusainetta sisältävän värjäysliemen voi kaataa viemäriin.
 
Lähde: Koulukanava 1998
 
c) Porot ja poronhoito
Poro (Rangifer tarandus tarandus) on pohjoisessa Fennoskandiassa elävä puolikesy hyötyeläin, jota laidunnetaan tuntureilla sekä metsälapin alueella. Poro kuuluu märehtijöihin, ja sen ravintoon kuuluvat jäkälä, sienet sekä putkilokasvit. Poron alkuperälaji on peura, erityisesti tunturipeura, ja sen kesyttäminen lienee tapahtunut myöhäiskeskiajalla. Eläimet kerätään syksyllä poroerotukseen lajittelua ja teuraseläinten valintaa varten. Porot kootaan myös kesällä juhannuksen tienoilla vasojen merkintää varten, jolloin vasojen korviin leikataan puukolla omistajansa teot eli sanat. Suomessa poronpitoa säätelee poronhoitolaki, ja poronhoitoa tuetaan Maa- ja metsätalous ministeriön määrittämällä summalla jokaista eloporoa kohti. Poronhoito on perinteinen saamelaisten elinkeino. 
 
Poroilla on useita nimityksiä iän ja sukupuolen mukaan. Porouroksista käytetäännimitystä hirvas, ja naaraille vastaava termi on vaadin. Saameksi vastaavat nimitykset ovat sarve sekä vaya. Jälkeläisiä kutsutaan vasoiksi. Toisella ikävuodella olevasta naaraasta käytetään nimitystä vuonelo ja uroosta urakka. Kun poro täyttää kuusi vuotta, nimitykset loppuvat, jolloin nimitys on nimiloppu. Lapissa eri ikäluokkien poroille on vielä useita erillisiä nimityksiä. (Lähde: Wikipedia)