Seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä
Tasa-arvovaltuutetun www-sivustoilla häirintä määritellään seuraavasti: |
Työnantajan tulee huolehtia siitä, ettei työntekijä joudu työelämässä seksuaalisen tai muun sukupuoleen perustuvan häirinnän kohteeksi. Häirintä voi ilmetä ainakin seuraavin tavoin:
Uuden lain mukaan työnantaja on velvoitettu puuttumaan myös "sukupuoleen perustuvaan häirintään", joka puolestaan viittaa muuhun, henkilön sukupuoleen liittyvään ei-toivottuun käytökseen, joka ei ole luonteeltaan seksuaalista. Tällainen häirintä voi ilmetä esimerkiksi seuraavin tavoin:
Sukupuolista häirintää ja ahdistelua epäiltäessä työnantajan on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin häirinnän poistamiseksi. Vain työnantajalla on
riittävän tehokkaat valtuudet ja keinot ryhtyä toimiin häirintään syyllistyneen osalta: häiritsijälle annettava huomautus, varoitus ja viime vaiheessa työsuhteen irtisanominen tai purku. (http://www.tasa-arvo.fi/Resource.phx/tasa-arvo/tasa-arvovaltuutettu/hairinta.htx)
|
Tasa-arvovaltuutettu valvoo naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain noudattamista. Valtuutettu on itsenäinen lainvalvontaviranomainen ja toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä.Tasa-arvovaltuutettu antaa ohjeita ja neuvoja tasa-arvolakiin liittyvistä kysymyksistä. Neuvontapuhelinnumero (09) 160 73248. |
1. Määrittelyssä puhutaan työelämästä, mutta voiko sitä mielestänne soveltaa myös koulumaailmaan. Keskustelkaa häirinnän määrittelystä ja ilmenemisestä ja pohtikaa olisiko teillä tekstiin jotain lisättävää tai korjattavaa. Kirjoittakaa omaan kouluympäristöönne muokattu häirinnän vastainen teksti tai tehkää koulullenne ohjesäännöt.
2. Lukekaa seuraavat katkelmat Naisunionin periaateohjelmasta (http://www.naisunioni.fi/) ja käsitelkää niitä elokuvan teemojen näkökulmasta. Kirjoitus on jaoteltu kahden otsikon alle. Valitkaa otsikoista toinen ja kirjoittakaa aiheesta oma mielipidekirjoituksenne.
Tyttöjä ja poikia tulee kasvattaa tasa-arvoisesti ja yksilöllisesti
Lapsuus on tasavertainen elämänvaihe muiden elämänvaiheiden joukossa. Nyky-yhteiskunnassa yleistä lasten varhaista seksuaalistamista tulee vastustaa. Lasten tulee saada olla lapsia riittävän pitkään. Lasta on kasvatettava ja kannustettava rakentamaan persoonallisuuttaan yksilöllisten ominaisuuksiensa eikä sukupuolensa perusteella. Tytöissä ja pojissa on hyväksyttävä myös sellaisia piirteitä, joita on pidetty tyypillisinä toiselle sukupuolelle. Vaikka tyttöjen automaattinen kasvattaminen perinteisiin sukupuolirooleihin ei ole mielekästä, poikatyttöjen ihannointikaan ei toisaalta ole tarpeen. Kaikenlaiset luonteenpiirteet ja ominaisuudet tulee hyväksyä osana tyttöyttä. Tyttöjä on opetettava arvostamaan itseään ja naisia. Vanhoja uskomuksia tyttöjen välisestä kateudesta, mustasukkaisuudesta ja sopimattomuudesta ryhmätoimintaan ei enää pidä vahvistaa.
Tyttöjä tulee rohkaista hyväksymään oma ruumiillisuutensa. Heidän elämäänsä ja olemassaoloonsa ei saa liittyä jatkuvaa ulkonäön tai esteettisyyden arviointia. Tyttöjä on kannustettava erilaisiin harrastuksiin heidän yksilöllisten taitojensa ja kiinnostuksensa perusteella. Heitä ei esimerkiksi pidä kannustaa harrastamaan pelkästään sellaisia urheilulajeja, jotka perustuvat hyvältä näyttämiseen. Mediaan tarvitaan lisää positiivisia naisroolimalleja, jotka ovat ansioituneita erityisesti jollakin muulla kuin ulkonäöllään. Median tulisi ymmärtää vastuunsa lasten ja aikuisten asenteiden muokkaajana eikä ajatella ainoastaan heijastelevansa vallitsevia arvoja.
Kouluihin tulee saada säännöllistä ja suunnitelmallista tasa-arvokasvatusta. On tärkeää tehdä näkyväksi yhteiskunnan sukupuolijaolle perustuvia käytäntöjä ja kyseenalaistaa niiden lieveilmiöitä, kuten sairaalloisia kauneusihanteita. Jokaisen peruskoulun opetukseen pitää kuulua myös seksuaalikasvatusta. Sen on oltava tytöille ja pojille samanlaista niin määrältään kuin sisällöltäänkin. Heteroseksuaalisuutta ei tule esittää ainoana oikeana seksuaalisuuden muotona. Seksuaalikasvatuksen ei pidä perustua pelkkiin biologisiin faktoihin, vaan siinä tulee tuoda esiin myös seksuaalisuus nautinnon lähteenä sekä yksilön seksuaaliset oikeudet.
Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on vastustettava ja tehtävä näkyväksi
Naisiin kohdistuva väkivalta on aina rikos, ja sitä pitää vastustaa. Vaikka 40 % suomalaisista naisista on jossain elämänsä vaiheessa joutunut väkivallan kohteeksi, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ei suhtauduta yhtä vakavasti kuin muuhun väkivaltaan. Naisiin kohdistuva väkivalta ei ole yksityisasia, vaan vakava yhteiskunnallinen epäkohta. Siksi fyysiset, henkiset ja seksuaaliset naisiin kohdistuvan väkivallan muodot on tehtävä näkyviksi, jotta naista alistavat ja kontrolloivat yhteiskunnan valtajärjestelmät voidaan poistaa. Perheissä ja parisuhteessa naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusloukkaus, johon pitää
puuttua entistä paljon laajemmin. Lähisuhteissa tapahtuvaa, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ovat pahoinpitely, tyttölasten seksuaalinen hyväksikäyttö, raiskaus avioliitossa, tyttöjen sukuelinten silpominen ja muut perinteisiin liittyvät naisia vahingoittavat käytännöt. Naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa esiintyy kaikissa sosiaaliluokissa. Suomessa joutuu vuosittain yli 90 000 naista väkivallan uhriksi, mutta turvakodeissa on paikkoja vain 110 naiselle. Turvakoteja on saatava lisää, etenkin Pohjois-Suomeen. Turvakodeissa on ensisijaisesti otettava huomioon uhrin kokemukset ja vasta toissijaisesti esimerkiksi perheen koossapysyminen. Tyttöjen sukuelinten silpomisen eli ympärileikkauksen järjestävät vanhemmat tai muut aikuiset syyllistyvät törkeään pahoinpitelyyn. Suomen valtion tulisi tehdä selväksi, että tyttöjen ympärileikkaus on ihmisoikeusrikos ja sellaisena tuomittava. Muualla kuin perheissä tai parisuhteissa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ovat esimerkiksi raiskaus ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Myös seksuaalinen häirintä ja nöyryyttäminen työpaikoilla, oppilaitoksissa, tiedotusvälineissä, mainonnassa jne. ovat naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Muita suuria ongelmia ovat naiskauppa, prostituutio ja pornografia lieveilmiöineen. Lainsäädäntömme ja oikeusjärjestelmämme perustuvat yhä maailmankuvaan, jossa naisten tarpeita ei tunnisteta. Toisaalta naisiin kohdistuu väkivaltaa myös siten, että olemassa olevan lainsäädännön noudattamista ei valvota. Esimerkiksi pahoinpitelyn uhrin ns. vakaata tahtoa olla syyttämättä pahoinpitelijäänsä kunnioitetaan yksilön oikeuksien nimissä, vaikka tällöin
toteutetaan uhrin tahdon sijaan pahoinpitelijän tahtoa. Myös sovittelu- tai syyttämättäjättämistapauksissa valtiovallan edustaja jättää naisiin kohdistuvan rikollisen teon usein tuomitsematta.Naisiin kohdistuvan väkivallan vastustaminen on myös tärkeä osa kansainvälistä ihmisoikeustyötä. Naisten asemasta on tehty useita kansainvälisiä sopimuksia ja sitoumuksia. Niitä pitää tehdä tunnetuksi, jotta kaikkia kulttuureja edustavat naiset oppisivat tuntemaan oikeutensa ja voisivat itsekin ryhtyä parantamaan omaa asemaansa yhteiskunnassa.
© Koulukino 2024